Ripustautuva mies

Joulun aikaan vietettiin paljon aikaa yhdessä ja hauskaakin oli. Hengailtiin tanskalaisen tanskalaisten ystävien kanssa, itselläni ei täällä vieraassa maassa kovin montaa ikiomaa olekaan. Mies on jatkanut rakkaudentunnustuksiaan, väittää ikävöivänsä hirveästi jo muutaman tunnin erossaolon jälkeen, haluaisi kiehnätä kyljessä kaiket päivät ja kulkea kaikkialla jatkuvasti hiplaillen ja pusutellen. Itse en ole (tässä iässä ainakaan) sitä tyyppiä, jolla olisi mitään hinkua työntää kieltä suuhun keskellä katua. Nautin kyllä tanskalaisen seurasta, mutta kaipaan omaa tilaani. Sitä paitsi omasta mielestäni me lähinnä tapaillaan ja katellaan miten käy. Ei kaikille tarvitse alleviivata, että hei, me pannaan!

Nukkuminen on oma lukunsa. En kerta kaikkiaan pysty nukkumaan, kun toinen hengittää korvaan ja kiinni liimautuneen miehen ihokarvat pistelevät ja kutittavat joka puolelta. Hivuttaudun lähemmäs ja lähemmäs hirveän vuodesohvani reunaa siitäkin huolimatta, että se tarkoittaa erittäin epämukavan putken päällä nukkumista ja samalla tanskalainen hivuttautuu lähemmäs ja lähemmäs jättäen sängynpuolikkaansa tyhjäksi. Tekisi mieleni kierähtää miehen yli sille houkuttelevalle tyhjälle puolikkaalle. Yöllä mieleen hiipi, että mies on kuin pikkuinen marakatti kylkeen tiukasti käpertyessään. Ihan kuin minun pitäisi kantaa häntä yöaikaan kuin äiti lonkkani päällä ja suojella pahalta maailmalta. Hetken hihittelin mielikuvalle pikkuisesta kyljessä roikkuvasta karvaisesta pikkueläimestä, jonka elämä on huolenpidostani kiinni. Ei ollut tippaakaan eroottinen tämä yöllinen mielleyhtymä.

Tanskalainen on matkustamassa kohta kotimaahansa ja otin ilolla vastaan tiedon tervetulleesta paussista, kunnes sain kuulla hänen suunnitelmansa minun varalleni. Mies oli ajatellut, että matkustan perässä ainakin pitkäksi viikonlopuksi, jonka aikana tapaisin hänen perheensä ja saisimme viettää intensiivisesti lisää aikaa keskenämme hänen kotimaassaan. Ei saatana, en lähde! Minusta ei tunnu yhtään ajankohtaiselta lentää tapaamaan vanhempia ja ties keitä muita parin kuukauden tapailun jälkeen, ei vieraalle maaperälle ainakaan. Tuntuu, että elämme kahta aivan eri vaiheessa olevaa ihmissuhdetta tällä hetkellä.

En tiedä miten saisin vedettyä rajat miehen tarvitsevuudelle ja läheisyydenkaipuulle vaikuttamatta ihan täydeltä mulkulta. Nyt oli pakko ottaa pari lomapäivää kiehnäämisestä, minkä seurauksena tanskalainen tietenkin mököttää ja draamailee hylätyksi tulemisen tunteidensa vallassa. Eikö vaan voitaisi olla vähän matalammalla profiililla ja vähemmän intensiivisesti?

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *