Perstuntumalla laadittu Bucket List

Tänään ollaan – ainakin minun mielestäni – todellakin jännän äärellä. Pelästyin jälleen sitä, että koulu todellakin loppuu noin kahden kuukauden päästä ihan kokonaan. Lopullisesti. Ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen minä en mene ensi syksynä kouluun ja se tuntuu hullulta ja aika turvattomalta. Kuka minun perääni nyt huutelee? Ei kukaan. Paitsi joku pomo, mutta luultavasti vain käytännön syistä tai hiillostuksen ilosta.

Eikö olekin positiivinen kuva työelämästä?

Siksi ajattelin, että ehkä olisi aika laatia joku ympäripyöreä toimintasuunnitelma, noin niin kuin koko loppuelämälle. Koska sitten kun alkaa taas tuntua siltä, että aamulla heräämisen ja illalla nukkumaan käymisen välistä puuttuu (jääkaappia ei valitettavasti lasketa nyt) joku järkevä suunta, voi taas palata listan äärelle muistelemaan, että onhan tässä elämässä vielä jotain järkeäkin. En halua päätyä siihen, että kun valmistun ja olen käynyt töissä pari vuotta, alan pyöräytellä tenavia, koska se vaan tuntuu luonnolliselta jatkumolta.. Olen varmasti epäterveellinen osa tätä yhteiskuntaa, koska en tyydy vain siihen, että tähtäisin uuteen kyykytettävään veronmaksajakatraaseen parhaimmassa lisääntymisiässäni – eli luultavasti nyt? hyvä jumala.. – vaan haluan ensin saavuttaa ihan itsekseni jotain, että minulla olisi jotain opetettavaa ja annettavaakin omalle ja muiden tulevaisuudelle.

Käykö tämä järkeen vai poimitteko rivien välistä vain MINÄ EN HALUA VIELÄ LISÄÄNTYÄ?

Joka tapauksessa, koska rakastan listojen tekemistä, laadin todellisen, hetken mielijohteesta ja samantyylisellä hövelillä harkintakyvyllä perinteisen Bucket Listin. Joka tarkoittaa siis listaa asioista, jotka on tehtävä ennen kuolemaansa. En halunnut kirjoittaa haluaa tehdä ennen kuolemaansa, koska kyllä se oma elinaika on jo aika leväperäinen aikarajoite sille, että saa ylipäänsä hommat tehtyä. Älä tee tänään mitään, minkä voit jättää LOPPUELÄMÄLLESI. Nostetaan jalat sohvalle ja laitetaan telkkari päälle.

Kävin tätä lörpöttelyä seuraavaa listaa varten bucketlist.org -sivustolla, jossa voi ilmeisesti luoda hienoja tilejä itselleen ja jakaa kokemuksiaan ja plääh.. Siellä oli myös lista suosituimmista aiheista ja sieltä löytyi muun muassa: benjihyppy, koalan halaaminen Australiassa (luultavasti myrkkykoalan, ei Australiassa ole muista kuin myrkyllisiä eläimiä), matka Venetsiaan (ennen kuin se uppoaa?) ja haiden kanssa uiminen. Joka tapauksessa aika monet niistä liittyivät vuorikiipeilyyn tai sieltä alas hyppimiseen. Tai urheiluun ja nimenomaan vesiurheiluun ylipäänsä.

En juuri perusta moisista, joten teinpä oman peräti 50 kohdan (pakko rajata johonkin, muuten jatkan sitä ikuisesti) listan. Massiivista settiä! Ottakaa hyvä asento. Tässä teille..

Vähäisellä harkinta-ajalla ja perstuntumalla laadittu Bucket List.

1. Mene Merimaailmaan. Pelkään kuollakseni vettä ja kaloja ja mitä tahansa veden alla tapahtuvaa. Tai siis, voin olla veden äärellä, mutta sen ympäröimänä en. En tiedä mistä tämä kammo on tullut, mutta ehkä on aika voittaa sekin pelko, sillä en minä aina ole vettä pelännyt. Nykyään saan sydämentykytyksiä Titanicista ja National History Museumin esittelyvideosta, jossa vilahtaa siellä katossa roikkuva hirviömäisen suuri valas.

2. Liity kuoroon. Lukiossa kuoro oli kyllä mahtava henkireikä, mutten ole sitä liiemmin harrastanut. Nyt olen taas kaivannut sitä ihan hirveästi. En vain halua mihinkään nimenomaisesti matalan kynnyksen laulukuoroon. En usko siihen höpinään, että kaikki osaavat laulaa. Ei. Kaikki eivät erota melodioita toisistaan. Haluan kuoroon, jossa edes pistetään parastaan ja ollaan terveellisellä tavalla tosissaan, jotta kaikki yltäisivät hyvään suoritukseen. Tamperelaiset, onko kuoroehdotuksia?

3. Hanki vielä edes yksi koulutus. En voi huijata itseäni, minun on opiskeltava vielä lisää. En ole valmis, vaikka nyt saisinkin tämän ammatin.. Kas, ehkä minulla on enemmän kunnianhimoa kuin olen kuvitellut. Tämä on uutta.

4. Opettele soittamaan kitaraa. Minulla nojaa olohuoneen seinään virittämätön kitara, josta puuttuu kieli. Mutta se on jo alku! Olen muka-aloittanut soittamisen jo muutaman kerran, mutta ehkä tällä kertaa löytäisin sen kärsivällisyyden opetella oikeasti soittamaan. Ominaisuuksiini ei kuulu tehdä mitään, mitä en joko osaa valmiiksi tai opi heti.

5. Suunnittele omat häät ja hautajaiset. Anteeksi vain, mutta kuka muu niistä osaisi päättää? Synkkää ajatella omaa kuolemaa, mutta kökkäröityköön tuhkani, jos joku uskaltaa soittaa paskaa musaa muistotilaisuudessani. Olen nirso vielä haudan takaakin.

6. Leivo liivatekakkuja. Liivate on lähtökohtaisesti vihollinen keittiössä, enkä koe olevani edes ihan ok leipuri, jos en osaa käsitellä liivatetta. First world problems jälleen kerran?

1344867074269_6352236.png

7. Osta videokamera ja tee videoita. YouTube kiehtoo minua.

8. Hanki koira. Ennemmin tai myöhemmin, aion olla koiranomistaja. Minulla ei ikinä ole edes lapsuudenkodissa ollut koiraa, mutta olen varma, että minä ja karvaturvat olemme tarkoitettu yhteen. En heitä tähän kohtaan läppää poikaystävästäni.

9. Valmista omia koruja. Olen todellinen kimalteenrakastaja (se on tullut ilmi hyvässä ja pahassa) ja olisin maailman onnellisin, jos joskus saisin tehdä jotain niiden parissa. Voisin aloittaa siitä, että kokeilen tehdä niitä itse omien taitojeni rajoissa.

10. Osallistu johonkin lenkkeilytapahtumaan. En halua sanoa, että juoksisin maratonin, koska olen surkea lenkkeilijä. Mutta haluan joskus ainakin päästä sanomaan, että olen ottanut osaa yhteisölliseen ja maailmaa halaavan positiivisen lenkkitempaukseen. Voisin haljeta kaikesta siitä kipeiden polvien ja hien tuomasta yhteisöllisyydestä.

11. Mene töihin joululahjojen paketoijaksi. Ikihaaveeni.

12. Ammu jousipyssyllä. Onko sen nimi jousipyssy? Haiskahti jotenkin tietämättömyydeltä ja lapsuuden inkkarileikiltä. Mutta muistelisin, että enollani on ollut joku ainakin melkein oikea jousi, jolla yritin ampua lapsena, mutta silloin se oli liian iso ja raskas. Se on kyllä varmasti ihan antiikkinenkin. Hipsterjousiammuntaa?

13. Pidä Harry Potter -bileet. En voinut olla laittamatta tätä listalleni.

14. Kirjoita kirja. Tämä on kyllä niin järjettömän kliseinen tavoite. Jättäisin ehkä kaunokirjallisuuden muille ja minua pitkäjänteisimmille, mutta haluaisin purkaa omia hihityksiäni jossain muussa muodossa. Onhan tässä tosiaan se loppuelämä aikaa.

mjaxmy1hzwnizwuyzdi0mtzmzgmx.png

15. Tee täydellinen kissarajaus. En pidä siitä, etten osaa jotain mitä muut osaavat. Pikkumaista? Kyllä. Harmi.

16. Nuku kesällä teltassa. En ole telttaillut lapsuuden jälkeen, koska ilmeisesti kehitin itsesuojeluvaiston. Mutta teen sen mieluusti jollain turvallisella takapihalla. Tai parvekkeella? Mikä idea!

17. Asu omakotitalossa. Olen aina kadehtinut omakotitaloasujia välittämättä siitä, miten paljon huoltoa ne vaativat ja miten kalliita ne ovat. Olen valmis muuttamaan pienempään kaupunkiinkin sen perässä. Ja jos pihanhoito alkaa tympiä, voin repiä nurmikon irti ja tehdä siitä vedettömän hiekkarannan.

18. Matkusta perheen kanssa. Jossain vaiheessa sain tarpeekseni perhelomailusta, sillä.. noh, se on vain totuus, että jos neljä erilaista ihmistä pakotetaan samaan hotellihuoneeseen vuodesta toiseen, jollain palaa käämit. Mutta nyt se voisi pitkästä aikaa olla jännä(kin) kokemus!

19. Käy kummitusjunassa. Kävin kerran lapsena äidin kanssa, silmät tiukasti kiinni. Silti se oli kamalaa. Onko missään enää sellaisia kesyjä lasten kummitusjunia, joihin voisin mennä tärisemään?

20. Matkusta Lontooseen ja Oxfordiin.

21. Mene Disneylandiin!

22. Ratsasta hevosella. Ja jätä huomiotta se, että se voi talloa sinut kuoliaaksi, jos sillä on kiristävän kuolaimen päivä.

23. Käy katsomassa Riverdancea. Hahahah, tämä kuulostaa niin keski-ikäiseltä, että ihan itkettää. Ja ei, Michael Flatley ei ole mikään päiväunieni kohde, en ole ihan niin vanha. Mutta olen joskus aika nuorena ollut kerran katsomassa Riverdancea ja se oli u-pe-aa.

24. Luo tili Eliittikumppaniin. Haluan tietää, ketä siellä oikeasti käy niiden mainosten jälkeen.

25. Matkusta asuntoautolla. Luultavasti koko touhu on ihan painajaista. Mutta kun se kuulostaa jännittävältä ja olen nähnyt liian monta siloiteltua amerikkalaista elokuvaa, jossa asuntoautoilu on niin rattoisaa että pää halkeaa.

26. Valmista omaa pastaa. Jos ne alaikäiset Junior Master Cheffit osaavat vatkata jauhoja ja munia spagetiksi, niin osaan minäkin. Vai mitä?

27. Neulo edes joku vaate loppuun asti. Minulla on yhä se puolitoista vuotta tekeillä ollut huivi tuolla haudattujen älynväläysten laatikossa. Kutsun sitä myös projektilaatikoksi.

28. Matkusta Kanadaan. Eikö Kanada ole Yhdysvalloille vähän sama asia kuin Ruosi on Suomelle? Siellä on asiat vähän paremmin ja siellä ei lukita ovia öiksi ja sehän ottaa päähän, joten siitä väännetään väkisin vähän loukkaantunutta läppää. En kyllä tiedä mitä Kanadassa on. Muuta kuin isoja puita ja karhuja.

1324045175298_2161846.png

29. Silitä kilpikonnaa. Meneekö tämä samaan sarjaan koalanhalailun kanssa? Haluan sentään vain lääppäistä sitä.

30. Nuku yksi viikonloppu patjamajassa. Kyllä lapsuudessa keksityt jutut ovat varmasti yhtä päteviä vielä aikuisena.

31. Kokeile tankotanssia.

32. Käy Legolandissa. Tanska on hyvä maa. Muistaakseni.

33. Maalaa omia huonekaluja. Anteeksi oliko tämä jotenkin turha? Tässä elämäntilanteessa (eli vasta vähän aikaa omillaan asuneena) ja tällä saamaattomuuden tasolla tähän voi hyvin varata sen koko elämän, että tulee edes joskus tehtyä.

34. Ole lapsenvahtina. Anyone? Lapsia pelkäävä, kokematon hoitotäti täällä hei! Ehkä tyydyn vain joskus vahtimaan omia lapsiani, ei kukaan usko minulle omiaan..

35. Pelaa pesäpelloa vapaaehtoisesti. Älkää ymmärtäkö väärin, amatööripesäpallo on mukavaa. Kaverit? Kenelle ei jäänyt traumoja koulun liikuntatunneilta..?

1330380038029_61488.png

36. Kasvata omia vihanneksia. Epätoivoinen ja luultavasti koko elämän kestävä taistelu.

37. Käy maksullisella keikalla. Tämä nyt kuulosti siltä, että haluaisin mennä johonkin Big Tits -esitykseen. Vippaa vitonen, niin tissi vilahtaa. Ei! Minä en vain koskaan ole maksanut nähdäkseni mitään bändiä. Josta pääsenkin sujuvasti seuraavaan kohtaan..

38. Käy festareilla. Jonne pitää maksaa. Ilmaisfestari ei mielestäni ole mikään festari.

39. Perusta yritys. Suomihan on yritysten luvattu maa! Niin meille ainakin uskotellaan. En tiedä mitä yritykseni tekisi, mutta koska muutkin pystyvät siihen, niin minäkin aion pystyä. Aihe on avoin ja täysin vapaa! Ei minulla mitään suunnitelmia ole. Tietenkään. Minä haihattelen.

40. Osallistu Melodifestivaleille. En lepää ennen kuin pääsen osaksi tätä spektaakkelia.

41. Maista etanoita.

42. Luo tili Twitteriin ja Tumbleriin. Tällä hetkellä koen itseni tämänkin asian kanssa hieman ulkopuoliseksi.

43. Kirjoita uhkaavan sävyinen, anonyymi kirje naapurille. Tai kaverille. Mutta se on tehtävä sellaisille lehdestä leikatuilla kirjaimilla. ”Mä tiedän missä sä asut.” Nokkela minä.

44. Työnnä nenäsi joulutarjoiluihin. Ei kirjaimellisesti, tällä kertaa. Kyllä sitä ruokaa on jouluisin jo ympäri naamaa ihan yrittämättäkin, mutta haluaisin osaksi niiden ruokien tekemistä. Haluan ottaa paikkani tässä tapahtumassa. Ensi jouluna ihan varmasti leivon jotain ja järkytän herkkää hierarkiaa.

45. Laula karaokea. Vielä jonain päivänä..

46. Aja vesiskootterilla. Mitä ihmettä? Miksi minunkin listaani eksyy näitä vesijuttuja? Onko ihminen joku evoluution itsetuhoinen hutiyritys, joka systemaattisesti haluaa kiduksettomuudestaan tietoisena mennä harrastamaan vaarallisia asioita veteen?

1317067718352_3499574.png

47. Mene kalajalkahoitoon. Mikä sen jutun nimi on? Missä ne pikkukalat imeskelevät kaiken nöyhdän jaloista? Oli mitä oli, haluan kokeilla sitä.

48. Lypsä lehmää. Lisää eläimen lääppimistä.

49. Käy isossa urheilutapahtumassa. Niin kuin olympialaisissa tai oikeasti merkittävässä jääkiekko-ottelussa. Mikä nyt sitten on merkittävä, päätän sen myöhemmin.

50. Tee road trip Suomen ympäri. Olemme puhuneet tästä poikaystäväni kanssa jo kauan. Auto puuttuu. Siihen se on vähän tyssännyt.

Ja koska ollaan Trendin sivujen alaisena, laitan vielä yhden plussamerkinnän (miksi niitä tehdään? 5+1 vinkkiä, miksei 6?? ei mene jakeluun).

+ Käy katsomatta Rocky Horror Picture Shown näytös kaikkine rekvisiittoineen.

Tadaa! Voi että, tulipa jotenkin.. tyhjentynyt olo. En jaksa tähän loppuun enää lörpötellä ja on aika ihme, jos joku tiestä jaksoi lukea edes näin pitkälle.

Mutta miten kivaa! Pitää kehittää tätä vielä lisää.

Miltä lista kuulostaa? Kolahtiko joku? Mitä teidän listalla olisi? Vai onko koko Bucket List iha tylsä?

Iso huokaus ja kuulemiin ihmiset!

– Jenni H.

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Mämmivihaa ja kissanruokapärinät

Viikonloppu on kestänyt niin pitkään, etten halua uskoa vielä näin sunnuntai-iltanakaan, että huomenna on taas palattava velvollisuuksien pariin. Olin jo alkanut nauttia vapaudesta ja kotona puuhastelusta. Miten voisin pitkittää tätä? Voisinko pyöräyttää vaikka lapsen siksi, että voisin olla kotona (varokaakin loukkaantumasta tästä)? Täällä on niin mukavaa.

Eipä sillä, olen minä ehtinyt vaikka minne tämän viikonlopun aikana. Kokosin teille kuvia ja parhaita paloja viikonlopun aivottoman löllöilyn keskesltä. Tai ei se nyt niin aivotonta ollut. Yllättävän rauhallista ja kiireetöntä vain.

Ilokseni voin todeta, että kiivit ovat yhä järkyttävän hyviä. Pitää vain ottaa rauhallisemmin niiden puristelussa kaupassa. Seivästin yhden peukalollani ja nolona seisoin hedelmä sormessa valuen varmaan maailman pisimmät kymmenen sekuntia odottaen, että joku tulee raivoamaan minulle, että ”sähän maksat ton!”. Kukaan ei tietenkään tullut. Ja laitoin hedelmän takaisin hyllyyn. Aiheutinko jonkun bakteeriepidemian?

img_9723.jpg

Tulin eilen Tampereelle avatussa Aussie Barissa siihen tulokseen, että baarimikkokomistukset eivät oikeastaan ole syntyperästään huolimatta niin omalaatuisen hyvännököisiä poiketen suomalaisista miehistä. Yritin kovasti innostua. Mutta se australian aksentti sen sijaan vetää polvet veteliksi, sanokaa minun sanoneen. Ah, miesten esineellistäminen ja arvostelu, tuo vinkeä tapa, jota ei osata vielä kunnolla paheksua.

Silti pahoittelen, ettei minulla ole kuvaa heistä. Sen sijaan löysin itseni muutamastakin baarista, joista kyllä livistin jo aikaisin illalla. En voi itselleni mitään. Monet ovat sitä mieltä, että kyllä hyvässä seurassa jaksaa olla missä tahansa vaikka aamuun asti. En usko (vrt. suolihuutelu / likaviemärisukellus / BB-talo). Minä lähden baariin lähinnä tanssimaan, en istumaan, enkä usein edes juttelemaan. Tai sitten en ole vielä löytänyt baaria, jossa oloni ei muutu välittömästi epämiellyttävän itsetietoiseksi ja sekavaksi ja huonoksi, huippuhyvästä seurasta huolimatta. Päätin myös tänä viikonloppuna, etten väkisin tilaa alkoholia baarissa, koska pitää ottaa vaan jotain. Otan vaikka sen mehun, tai vettä. Jotain vain, josta ei tule öklö olo. Olenko ihan hölmö, kun en ennen ole toiminut tämän asian kanssa ihan niin kuin lystään?

Tässä siis appelsiinimehua. Ei olisi pitänyt ottaa jäitä. Kuka hullu maksaa yli kaksi euroa jäistä? Minä selvästi.

img_9799.jpg

Siirrytäänpä paasauksesta muihin aiheisiin: Huojuva torni -peliin! Hehee. Se on ihan yhtä jännä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Vaikka moni voi olla eri mieltä jännästä. Varsinkin minä voisin olla vähän toista mieltä, kun edellisessä kappaleessa kädet puuskassa paheksuin baarinotkumista.

Silti, pelin häviäminen tai niistä palikoista tehtyjen dominojonojen surkea epäonnistuminen saa alahuulen väplättämään yhtä nopeasti kuin lapsena. Joihinkin pettymyksiin ei vain koskaan totu. Silti, kunpa tuntisin enemmän ihmisiä, jotka nauttivat lautapeleistä.

img_9714-001.jpg

Parasta tässä viikonlopussa oli kyllä ehdottomasti kiireetön lauantaipäivä ystäväni luona. En ole saanut vain rauhassa olla ja leppoisasti tehdä asioita aikoihin.

img_9744.jpg

Ja vaikka tällaiset kuvat pitäisikin kai yleensä jättää äänettömiksi kuvituskuviksi tekstin sekaan, eikä nolosti viitata tekstissä jokaiseen ruutuun, aion tehdä sen silti. Eikö olekin kauniskauniskaunis timangi? Ystäväni kertoi, että joskus ne luovat sellaisia sateenkaaritäpliä ympäri huonetta, kun aurinko osuu niihin. Minäkin haluan ison keittiön ja kattokruunun ja niiden hiljaisen ihastuttavia valonheijastuksia.

Ihanan rauhoittavaa.

Mutta tiedättekö mitä sitten teimme ystäväni kanssa lauantaipäivän? No, ette tietenkään tiedä, mutta minä kerron. Me leivoimme karjalanpiirakoita. Ihan ite!

img_9754.jpg

img_9757.jpg

img_9764.jpg

Enkä yleensäkään kannata blogeja, jossa – ainakin mukavahingossa tai hienovaraisen tahallaan – kalastellaan ihastuneita huokauksia siitä, miten joku vaan jaksaakin vielä nykypäivänä tehdä itse ja vieläpä ruisjauhosta aitoja karjanlanpiirakoita kuten kunnon emännät. Ohhoi ja tapu tapu. Me olimme enemmän lapsekkaan ylpeitä omista askartaluistamme, sillä tulihan niistä nyt amatöörikyhäelminä aika vaikuttavia.

Ja sivuhuomautuksena, nuo leipovat kädet yllä eivät ole omani. En ole yhä kihloissa, vaikka hassu vuokraisäntäni varmasti pitäisi siitä.

img_9783.jpg

img_9753.jpg

Mielestäni kevättä voi aivan yhtä hyvin viettää ja ihailla sisällä. Toki ulkona on lämmintä ja kaunista, mutta katsokaa nyt tuotakin.. Kuva ei ole omasta kodistani, mutta tunnelma on samanlainen, jos te nyt tunnelmaa saatte tuosta samalla tavalla imettyä kuin minä. Nautin omasta kodistani keväisin ja kesäisin nimenomaan sisällä, koska se muistuttaa minua siitä ensimmäisesti hetkestä kun astuin sinne noin kaksi vuotta sitten. Se oli tilava, valoisa ja tuntui kodilta. Olin siitä jo heti silloin jopa ylpeä.

Mutta kuulkaa, viikon järkytys – ja oikeastaan koko sunnuntain sisältö – löytyi tänään Pirkka-lehdestä. Se ei ollut se, että tosiaan käytin aikaa sen lukemiseen, vaan se mitä sieltä sisältä löytyi..

img_9802.jpg

Kerrosmämmiä? Kaakoakinuskimämmiä? Ylipäätään MÄMMIÄ? Hyijjuma. Aivan mielipuolista! Mainoksessa luki vielä ”Gastro-messujen uutuusvoittaja 2014!”. MIKSI? En enää tiedä mihin uskoa tässä maailmassa. Onko Suomessa vielä enemmän kuin tusina makuaistillista ihmistä, jotka nauttivat tuosta ruskeasta painajaisesta?

Ilmeisesti on, sillä Niksi-Pirkka osiossa oli myös aito ja ilmeisen totinen mämmivinkki.

img_9803.jpg

Mämmi. Kun haluat, että ruokasi maistuu klassisen kurjalta. Eikä ole varmaan ihan syyttä, että kaikissa ihonhoitotuotteissa on viinirypälettä tai hillaa tai persikkaa tai koivua.. koska, noh.. one word.. mämminaama. Anelen Lumenea pitämään näppinsä erossa tästä, vaikka mämmistä tulee vielä trendituote tulevaisuudessa.

Eikö olekin ollut sisällöllisesti tärkeä viikonloppu ja tärkeä postaus?

Jatkaen samaa linjaa, haluan vielä jakaa yhden asian. Oletteko huomanneet – kuitenkin olette, vietätte varmasti enemmän aikaa television edessä kuin myönnätte, ette te missään lenkillä ole olleet – että viime ajat ovat olleet jälleen epäloogisten mainosten aikaa. Mahtavaa! Shakira laulaa uusinta biisiään Aktivia-mainoksessa, jossa metsän keskellä (Aktivia-metsä? Suolisto solahtaa -metsä?) lukuisat Shakira-kloonit hilluvat napa paljaana. MIKSI? Ja lisäksi on se ikuisesti ilahduttava kissanruokamainos, jossa nainen kertoo, kuinka heti aloitettuaan Purina One -kissanmätön käytön, hän huomasi heti eron kissassaan. Purina, kaikille yksinäisillä kissanaisille, jotka haluavat kovan pärinän ja kivuttomat hallusinaatiot nopeasti ja vaivattomasti.

Olen katsonut liikaa TV:tä. Taas.

Sen sijaan en ole vielä syönyt tänään tarpeeksi tortilloja. Minä menen nyt keittiöön miettimään, että pitäisikö minun hankkia jotain oikeita harrastuksia vai voinko väittää, että bloggaus on harrastukseni? Onko päämäärätön lörpöttely nettiin harrastus? Pitääkö minun perustaa Twitter -tili sitä varten? Voisin aivan hyvin tehdäkin sen, ihan vain siksi, että pääsisin seuraamaan tätä hillitöntä Faija googlaa -käyttäjää, jonka ystäväni oli onnekseni ja suuren hihityksen takaamiseksi linkittänyt Facebookiin. Käykää katsomassa. Se vetää huumoritasossaan vertoja tälle videolle, jonka puolestaan isäni oli lähettänyt minulle. Onneksi tunnen hauskoja ihmisiä, jotka jakavat näitä aarteita.

Joten, sunnuntain lopuksi minä jaan teille oikean videohelmen: Mona Caritan version kappaleesta Fame: Me emme laske viiteen. Pakko laittaa vielä tämän postauksen viimeinen MIKSI? tähän loppuun.

Ihastuttavaa sunnuntai-iltaa ihmiset! Toivottavasti nautitte lörpöttelystäni.

– Jenni H.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Höpsöä