20. luukku – LOMALOMALOMA

LOMA! JOULULOMA! Se on kuulka lomien aatelia.

Tätä on odotettu ja hartaasti. Käyn tänään jo aika järjettömän hitaalla ja olen koko päivän antanut kysymyksiin ihan päättömiä vastauksia. Parempi olla vain kotona hiljaa ja nukkua kerrankin kunnon yöunet.

Heinola siis kutsui minua jälleen seireenin lailla ja aion ottaa kaiken ilon irti tämän kaupungin pysähtyneisyydestä (ei pahalla, mutta eipä nyt hyvälläkään, eh) ja hiljaisuudesta. Kerrankin kuulee, mitä ystävät sanovat ja mitä ajatuksia omassa päässä liikkuu.

Tuuletus joululomalle, joka ei olisi voinut tulla parempaan aikaan.

Tänään käytännönilakoinnit hoitakoon poikaystäväni. Olin sen verran muhjuisella tuulella ja tyylillä viimeisen työpäivän jäljiltä, että ei irronnut muuta kuin lasittunutta, sisäisesti onnellista toljotusta.

Edessä ajava auto vielä tiivisti tunnelman, kun kurvasimme kotipihasta kauas (ja vähän vikkelään, vilkutusten kanssa kuitenkin).

No niinpä. OMG. Loma!

Kaksi viikkoa autuasta olemista, JOULUAATTO, ystäviä, perhettä, isin tekemää ruokaa (huomenna on taas lohipäivä, enkä voisi muuta toivoa!) ja pleikkarimättöä pikkuveljen kanssa. Lässynlää, mutta kotona on kivaa.

Joka saitte tarpeeksenne huutomerkeistä ja caps lockista?

JOULU. No, nyt saitte.

Elämä on ihanaa täällä. Entäs siellä?

Sumeisiin kuviin, sumeisiin tunnelmiin.

– Jenni H.

Ps. Pakko vielä kertoa. Kahden tunnin automatka Tampereelta Heinolaan alkoi olla jossain kohtaa jo aika helvetillinen. Ei ruuhkan takia, vaan siksi, että autossa ei toiminut radio ja ainoa toimiva CD, jonka otimme mukaan, oli Tik Takin Jotain muuta -albumi. Viidennellä kuuntelukerralla edes minä en enä jaksanut innostua Satuprinsessasta tai Näkymättömasta naisesta. Tällä kertaa more is more -mottoni ampui minua jalkaan. Useasti.