16. ja 17. luukku – Joulusuklaan riemu ja maailman helpoin tee-se-itse-lahja
Niinpä, OHO.
Kerronpa teille nopeasti eilisestä päivästäni. Herään 6.30. Töihin yhdeksään, töistä pois noin seitsemältä illalla. Sieltä suoraan kahville ystävien kanssa – tyylikkäästi tunnin myöhässä, sieltä suoraan vielä naapuriin kyläilemään, noin kello yhdeksän. Siitä vielä toiseen naapuriin (ystäväni ovat naapureitani), luonnollisesti kello kymmenen illalla, erittäin tietoisena siitä, että joku muu saattaisi hyvinkin olla jo syvässä unessa siihen aikaan. Kotiin yhdeltätoista yöllä, nuhjuiset ja hikiset työvaatteet päällä, tukka rastoilla, meikit varisseina mustiksi silmänalusiksi. Tyylikästä. Kun vähän ennen kahtatoista lysähdin sohvalle, en enää noussut ylös kirjoittamaan. Olisitte vain saaneet lukea jouluvalitusta, koska olin aika kaikkeni antanut siinä vaiheessa.
Oliko tämä lyhyt kuvaus? Noh, ehkä ymmärrätte, miksi olen jo vähän loman tarpeessa. (eli, suokaa anteeksi lipsumiseni)
Mutta tänään puhutaan sitten enemmän ja tuuletetaankin kahden päivän edestä maailman kauneimmalle asialle! Eli joulusuklaalle. Ah, tämä aihe on kyllä lähellä sydäntäni (vaikka en toki vieläkään myönnä, etten edes minä kestä kolmea suklaajoulukalenteria).
Mutta miten joulusuklaa sitten eroaa tavallisesta suklaasta?
Totta puhuen, ei mitenkään. Muuten, kuin että se on pakattu kivaan kääreeseen. Mutta juuri siksi se onkin niin kaunis asia. Jopa jo-niin-nähty herkku kuin suklaa, alkaa maistua jouluna aivan taivaalliselta, kun sitä saa napsia kiiltävästä rasiasta tai varjelluimmasta Aalto-maljakosta. Konvehtirasia on löytöretki ja suklaakulho on kuin kuninkaallisten herkkua. Siitä puuttuu se arjen ääni, eli Fazerin sinisen foliokääreen ritinä tai Maraboun muovin kolkko rutina.
Tietenkin siinä on myös se jakamisen onni. ”Haluutko suklaan?” tai ”Tuotko mullekin pari?” ovat aika pitkälti sama kysymys kuin ”Oh sinä rakas lähimmäinen! Jaa tämä ähkyinen ja pulskea hetki kanssani ja hautautukaamme yhdessä lämpöön, jonka vain suklaameri voi tuoda!”. Eikö muka ole kaunista?
”Omatekoiset” suklaakonvehdit ovat mielestäni myös maailman helpoin ja sellainen söpö lahja, vaikka tuo omatekoinen onkin ihan tarkoituksella lainausmerkeissä. Koska kysehän on vain sulattamisesta ja jäähdyttämisestä.
Näin toimit: Osta kaupasta haluamiasi suklaamakuja, vaikka tavallista Fazeria. Osta myös suklaille täytteitä. Kuivattuja hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, suklaaseen voi laittaa melkein kaikkea. Minun konvehteihini tulee cashewpähkinää, piparia, mustikkaa, karpaloa ja omenaa.
Lisäksi tarvitset muotin namusillesi. Kallisarvoinen vinkki: ellei sukulaisillasi ole vähän erikoinen maku herkkujen suhteen, kannattaa pyyhkiä muotista pöly ja karvat pois. Tuo oli siis vain koepala, no worries.
Mutta, homma etenee hyvin yksinkertaisesti. Palastele suklaiden täytteitä vähän pienimmiksi, ihan miten sattuu. Sulata suklaa. Lisää täytteet, ihan miten sattuu. Valuta silikonimuottiin, anna jäähtyä pakastyimessa noin 30 minuuttia. Ota pois. Ihaile. Yritä olla syömättä. Pakkaa.
Oi, siinä ne komistukset nyt lepäilevät! Aion paketoida ne sellaisiin paperitötteröihin, mutta se ei ole tämän päivän juttu enää. Siitäpä vielä toinen vinkkiviitonen: Aloittakaa konvehtien jäähdyttely ajoissa, varsinkin, jos teillä on vain yksi pieni muotti. Koko prosessi saattaa yllättää ja kestää yöhön asti. Mutta otan kyllä kuvia, kunhan saan nuo pakettiin!
Eikö olekin idioottivarmaa touhua? Suklaata voisi toki alkaa temperoimaan ja siihen voisi lisäillä makua jollain uutteilla, mutta ei elämää tarvitse tehdä monimutkaisemmaksi, kuin se on. Meillä on varmasti muitakin asioita tehtävänä ennen joulua.
Kuvan konvehdeissa on muuten tummaa suklaata ja pähkinää. Maistus varmaan sullekin, nii. Ihan hellyyttävän näköisiä niistä tuli ainakin minun mielestäni.
Kaksinkertainen ja sydämellinen – koska sydän paperissa, alkaa ideat loppua, yhyy nukuttaa – tuuletus siis joulusuklaalle, annetulle tai saadulle, itse tehdylle tai kaupasta mukaan poimitulle. Se on hehkutuksensa ansainnut. Amen.
Ei nyt mietitä sitä, että näitä on vielä ihan miljoona tekemättä ja paketoimatta. Tätä viikkoahan on vielä ainakin kaksi tehokasta päivää jäljellä. Sitten alkaa se ihana lomalomalomaloma!
Oletteko te tehneet itse jotain lahjoja? Miten lämpenette tällaiselle keittiössä sotkemiselle?
Heippa.
– Jenni H.
