10. luukku – Itse tehty joulukortti on joskus itse tehty painajainen
Klassinen tilanne. Kuvittelen marraskuussa, että onpas minulla paljon vapaa-aikaa ennen joulua. Teenpä siis kaikki joulukortit itse.
Lopullinen tilanne valkenee liian myöhään. Raivoan itsekseni, koska teen kortteja, joita edes yksikätinen lapsi ei tekisi ja murjotan, koska en osaakaan askarrella sen enempää, kuin mitä viivojen ja ympyröiden leikkaamiseen vaaditaan.
Mutta, niillä rähmäkäpälälahjoilla mentiin, jotka oli minulle suotu ja syntyiväthän ne lopulta: itsetehdyt joulukortit! Okei, saatoin vähän huijata. 80 prosenttia kirjekuoriin eksyneistä korteista oli omia. Eikä tässä tehty mitään vastaanottajasyrjintää sen perusteella, kuka sai vaivalla itse liimaillut kortit.. Aika ja hermot vain loppuivat kesken.
Taidan olla joulun alla vähän maanis-depressiivinen. Välillä pyörin unelmien jouluhilelumihattarassa ja välillä viiltelen askartelupahvilla.
Mutta, päivän iloinen tuuletus (tämä oli iloinen ennen kuin huomasin, ettei osoitteiden kirjoitteluun mene vain 20 minuuttia, vaan pikemminkin 20 vuotta) sille, että ihan näpsäköitähän niistä joulukorteista lopulta tuli!
Miksi tämä kuva näyttää isolla ruudulla niin paljon kauheammalta?
Oikeasti, olisi painajaista nähdä itsensä ulkopuolisen silmin.
Tähän postaukseen olisi ehkä paremmin sopinut sellainen taistelun uuvuttama, viimeisillä voimilla ponnistettu viimeinen hurraa-huuto.. Mutta minussa ei taida olla enää mehuja siihen.
Ensi vuonna ostan kaikki kortit kaupasta. Olen ylpeä korteistani, mutta en selvästi tarpeeksi ylpeä.
Ja muistakaa tuuppaista ne kortit siihen isoon punaiseen postikuoreen ja laatikkoon viimeistään 13. päivä! Perjantaina. Jolloin kaikki voi mennä pieleen. Kiakkovieraat sytyttävät postilaatikot tuleen? Luultavasti.
Huomenna on hyvä päivä, koska äitini tulee kylään. Jihuu!
Miten on teidän korttien laita? Lähetittekö jo vai lähetättekö ehkä ensi vuonna, jos silloinkaan? Ryhdyittekö itse höpöilemään ja tekemään omin kätösin niitä kortteja?
Mukavaa tiistai-iltaa teille!
– Jenni H.
