Tänään illanistujaisten päätteeksi tein loppulaskelman.

Hyvä ilta päättyy siihen..

..kun ottaa painavat korvakorut pois, eikä ole koko illan aikana edes huomannut, miten hellänä kaiken raudan painosta venähtäneet korvanlehdet ovat.

.. kun ruoka on tehnyt kauppansa, mutta sitä on silti jäänyt tulevia tarkoituksia varten. Eli tietenkin aamupalaksi.

.. kun lasit ovat tyhjiä. (minusta on aina jotenkin kiva siivota tyhjiä laseja lattioilta ja pöydiltä, sillä se kertoo mielestäni poikkeuksetta siitä, että jotain hilpeää on tapahtunut)

.. kun glögiä on mennyt kaksi kattilallista.

.. ja kun kynttilät alkavat illan emännän mukana simahdella. Olin äsken vielä ihan pirteä, mutta sen tavalllisen katson-saman-csi-jakson-teeveestä-ties-kuinka-monennen-kerran -illan tilalle kun tulee kerrankin jotain ihanaa ja kauan kaivattua eloa kotiin, tulee väsymys nopeammin kuin narkoleptikolle.

Kiittäminen on suotavaa ja kaunista, ja tänään kiitoksen ansaitsevat kaikki ihanat tytykät, jotka kävivät kylässä.

Onpas jotenkin seesteinen olo, kun on saanut olla hauskojen ihmisten ympäröimänä. Usein sosiaalisissa tilanteissa tulee ähky, mutta tänään ei sellaisesta ollut merkkejäkään. Sekin on hyvän illan merkki.

Mukavaa viikonloppua! Tavatkaa ystäviänne ja ladatkaa akut täyteen.

– Jenni H.