Oho, olen yksin kotona (onko tämä niitä asioita, joita ei sanota netissä ääneen, ettei joku hullu tule oven taakse raapimaan.. menen laittamaan turvalukon).

Tänään oli leffailta tyttöjen kanssa ja katsottiin The Big Wedding. Eli Yhdet häät ja kolme anoppia. Voi hyvä luoja, aplodit suomentajille. Asialla on luultavasti ollut se samainen alipalkattu, masentunut kääntäjäraukka, joka suomensi yhteen Top Gearin jaksoon chopperin leikkuriksi. Uskon ja luotan siihen, että te ymmärrätte sen verran, että moottoripyöräharrastaja tuskin ajelee leikkurilla pitkin maanteitä.

Ja jos te minun laillani vedätte pultit surkeista käännöksistä, suosittelen katsomaan Housea dvd-boksilta. Sitten vasta itkettääkin. Ne suomennokset ja ihan puhtaat typot ovat vain noloja. Ihan kuin joku vihainen yläasteikäinen olisi laitettu suomentamaan ne jaksot lopputyönään, vaikka paljon enemmän olisi kiinnostanut Mäkkäri ja GTA.

Toivottavasti en nyt sohaissut johonkin GTA-kiihkopesään. Ihan kiva peli se on.

Panostin kuvaamiseenkin tänään juuri sen verran, että iloitsin siitä ihanasta auringosta, joka laski ihan ennen aikojaan.

Tähän kellonaikaan en jaksa välittää edes naaman punoituksesta ja muista epäphotaroidusta seikoista. Tältä ne ihmiset oikeasti näyttävät, tyytyväisiltä kuulkaa. Vaikka tietenkin kaikkein tarkimmat tyypit suuntaavat katseensa tuolla taustalla haahuilevaan lihavaan kettuun. Se varmasti löytää paikkansa tässä blogissa vielä jossain vaiheessa.

Lisäksi tietenkin kuvasin ruoat. Nekin oli taas todella hienovaraisesti aseteltu tuohon rahille. Toim. huom. meillä ei käytetä mitään Vallilan servettejä, vaan halvinta talousrullahiomalevyä. Olen todella iloinen, että sekin eksyi kuvaan. Olen myös iloinen siitä, että viitsin melkein esteettisyyden nimissä rajata sen ulos kuvasta.

Pitäiskö useammin kirjoitella öisin? Tuntuu, että aika lepsulla otteella mennään tänään 😀 Vähäsen rönsyilee.

Lopulta, kun leffasta alkoi näkyä lopputekstit, naiset suuntasivat koteihinsa.

Mitäs nyt sitten? En ole sitä tyyppiä, että pitäisin jonkun oman spa-päivän tai suursiivouksen, kun poikaystävä häippäsee vähäksi aikaa muihin maisemiin. Päinvastoin. Aion urhoollisesti antaa säärikarvojen kasvaa ja kynsien lohkeilla ja syödä yksin kaikki ruuat kaapista ja jättää hammastahnaroiskeet lavuaariin ja kuunnella täysillä jotain ikivanhaa Tik Takkia ja jättää lautaset sohvalle odottamaan parempia aikoja (=sitä aikaa, kun poikaystäväni raijaa ne pois, että mahtuu istumaan). Elän kuin pieni sievä tyttöporsas. Sellainen vaaleanpunainen ja pehmeäkarvainen, koska sellainen possu minä olisin.

Hulluja ovat ne, jotka käyttävät sen vähäisen oman aikansa siihen, että nyppivät karvojaan tai hinkkaavat uunejaan (miksi tuokin kuulosti jotenkin niin väärältä?).

Vaikka huomenna aion kylläkin pukea – illalla vasta – varmaan rintaliivit ja ehkä housutkin. Ihan sen kunniaksi, että on ystäväni tupaantulijaiset, jei! En muista milloin viimeksi, jos koskaan, olisin ollut sellaisissa isommissa tupareissa ihmettelemässä uusia sohvia ja hyllyjä ja muita vieraita. Pitäisikö tässä nyt kaivaa esille joku etikettiopas?

Apua, nyt alkaa nukuttaa jo sen verran, etten uskalla kirjoittaa enempää näitä levottomia juttuja.

Minä menen pesemään meikit, ennen kuin on liian myöhäistä suorittaa minkäänlaista koordinaatiota vaativia tehtäviä. Vielä osasin kuitenkin kirjoittaa koordinaation oikein.

Hyvää yötä ja hyvää huomenta (niin, te bilettäjät) ja mitä lie. Kuulemiin!

Miten teidän viikonloppu on lähtenyt käyntiin?

– Jenni H.