Ihmiset suviyössä

 

»Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäänkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa.» 

Ihmiset suviyössä, F.E. Sillanpää

 

On joitakin tiettyjä asioita, joista tulee aina nostalginen olo Suomea ajatellessa. Yksi niistä on varmasti Juhannus. Berliinissä on kyllä mahdollisuuksia viettää Juhannusta, koska ihmisiä pohjoisesta riittää ja kiinnostuneita kyllä löytyy. Mietin silti eilen »Midsommer«-festareilla, miksi se ei ole sama juttu. Kysymys ei ole niinkään tekemisestä, vaan tunnelmasta. Jotain tärkeää tuntuu puuttuvan.

Yötön yö ei ole täällä yötön. Päivä on kylläkin vuoden pisin, mutta yö tulee ja pimeys. Yön valoisuudessa on ihan omat värinsä ja se tuntuu pistävän pään vähän sekaisin. Tärkeää on myöskin rentous. Kun melkein kaikki juhlivat samaa, samaan aikaan, kaikki muu hiljenee ja keskittyy yhteen asiaan. Se ja luonnossa hengailu ilman tarkkoja suunnitelmia auttavat rentoutumaan.

 

 

Tiedän tietysti, että nostalgiset ajatukset ovat unelmointia menneisyydestä, mutta jos voisin vapaasti keksiä Juhannuksen, niin se voisi olla tälläinen: istuisin mökin terassilla koko yön katsellen järvelle ja jutellen, olisi lämmin, ei yhtään hyttystä, jutut hauskoja tai kiinnostavia. Välillä voisin käydy uimassa ja saunassa. Sauna ja järvenvesi eivät myöskään aiheuttausi tällä kertaa minkäänlaista ihottumaa. En ehkä sittenkään istuisi terassilla koko yötä, vaan ajelisin veneellä ristin rastin. Nyt sittenkin mielummin meren äärellä, koska saaristo kuuluu kesään. Jossain välissä olisin varmastikin ehtinyt kerätä kukkia niityltä ja katsonut youtube videon, miten niistä saa sidottua seppeleen. Ehkä yrittäisin saada aikaan jonkinlaisen juhannustaian, vaikkakin melkein kaikki taiat näyttävät johtavan vain sulhasen näkemiseen unessa. Ehkä keksisin jonkun uuden, missä on vähän enemmän »taikaa«. Aamulla olo olisi virkeä valvotun yön jälkeen. Juodessani aamukahvia terassilla, miettisin lämpimässä kesäilmassa, että aioin tehdä tänään vain mitä huvittaa.

Tietystihän voisin yrittää tehdä tuon kaiken, mutta joskus unelmointi tuntuu helpoimmalta ja varmimmalta vaihtoehdolta.