Kesälukemista sattuman avulla

 

 

Joskus tapahtuu hauskoja sattumia. Vähän aikaa sitten kysyin siskolta, olisiko hänellä jotain kivaa lukemista kesälle. Oli pari ideaa, mutta sitten hän löysi sattumalta kadunvarresta, läheltä Boxhagener Platzia, pinon suomalaisia kirjoja. Täällähän on tapana laittaa lahjoitettavia tavaroita suoraan kadun varteen. Niitä voi sitten ottaa mukaansa, jos huvittaa. Systeemissä on tietysti niin hyvät kuin huonot puolensakin. Olen jo usein löytänyt kaikenlaista, juuri kirjoja tai vanhoja »Vogue«-lehtiä 90-luvulta, astioita, ruukkuja, kehyksiä ja muuta pientä. Viime muutossa laitoimme itse suuret määrät tavaraa lahjoituskoriin, koska pieniä tavaroita on vain todella aikaavievää myydä. Valitettavasti kadun varteen kertyy usein myös tavaraa, joiden ainut oikea paikka olisi ollut kaatopaikka. Joskus siinä kestää viikkoja, ennenkuin kaupunki kerkeää siivota vanhat patjat ja muut ihanat pois. Tämä systeemi siis synnyttää myöskin sen ikimuistoisen aidon »Berliini-lookin« :D.

Siis sattuma valitsi tämän kesän kirjat. Kiitos lahjoittajalle, kuka oletkaan ja jätit pinon suomalaisia kirjoja Berliiniin… Ajattelin kokeilla kaikkia. Juha Itkonen on ollut jo kauan lukulistalla, koska kuuntelen jo ikuisuuksia keskiviikkoisin pyöreää pöytää. Se kuuluu ehdottomasti suomalaisiin lempi radio-ohjelmiini ja Juha Itkonenhan on siis usein yksi vieraista.

Ja Virpi Hämeen-Anttilan »Kolmastoista lapsi« alkaa näin: »Hänen oma myrskynsä oli aina kauhein, mutta niinhän oli aina ollut. Syvällä sisimmässään Vilijonkka oli hiukan ylpeä onnettomuksistaan jotka olivat yksinomaan hänen.« Tove Jansson

En tiedä voiko mikään kirja olla huono, joka alkaa Vilijonkalla :D.

 

Teillä on varmasti kokemuksia näistä kirjoista, nehän ovat jo vanhempia. Mitkä kannattaa? Millä aloittaa?

 

 

Lukiessa tulee aina mieli pullaa ja kahvia… Onneksi niitä saa läheltä ystävällisestä uudesta »Okay Cafe« kahvilasta. Siellä on tarjolla joka päivä eri makuisia pullia ja mitä parasta myös pieniä lettuja.

 

Okei!