“The paths you’ve already taken, avoid them.” – Armi Ratia, founder of Marimekko
 

Viime viikolla silmiini osui tämä Armi Ratian lainaus Marimekon sivulla. Ajatus on tietysti kiinnostava suunnittelutyötä tekevälle, inspiraationa omaan työprosessiin, mutta ajattelin soveltaa sitä tällä viikolla ihan konkreettisesti. Kävelen aamulla usein toimistolle, jos ilma on tarpeeksi hyvä. Tammikuu on ollut todella lämmin, aamuisin lämpötila noin 5-10 asteen välillä. Aurinkoa ei ole kylläkään näkynyt tuntumalta vuosiin. No, joka tapauksessa matkaan menee kävellen noin 40 minuuttia. Se toimii vähän niinkuin aamulenkkinä, jos en muuten ehdi päivän aikana liikkua.

Yritän valita matkan varrelle aina uusia reittejä. Silloin tulee katseltua ympärilleen enemmän, eikä matka tunnu niin pitkästyttävältä. Saa nähdä minne vielä päädyn. Toivottavasti reiteistä ei lopulta tule niin pitkiä, että en ehdi toimistolle töihin enää ollenkaan. Sitä Armi ei varmaan kuitenkaan ajanut takaa näin sanoessaan.

Ensimmäinen kevään tulon varma merkki on joka vuosi se hetki, kun kahviloiden ulkopöydät alkavat nopeasti täyttyä. Tänään sattui olemanaan juuri se päivä. Koska tammikuulle pääsi kertymään yhteensä hurjat 35 aurinkotuntia, ei ihmetytä, että ihmiset hurahtavat täysin, kun pilvet raottavat ja aurinko pääsee pilkistämään läpi.

Siitä hetkestä tulee mieleeni aina myös Suomen kevät ja samalla ihannoin mielessäni sen hidasta tuloa. Lapsena pitkän talven jälkeen oli niin uskomatonta, kun ei enää tarvinnutkaan pukea vaatekerroksia kerroksien ja kerroksien päälle ja pystyi vihdoin taas liikkumaan vapaammin. Ja se hetki, kun maa oli jo niin sulanut, että sai hakea varastosta hyppynarut ja muut talven aikana unohtuneet tavarat. Voisin hurahtaa vieläkin, kun muistelen sitä tunnetta. Täällä kevät tuntuu tulevan usein pamauksella, ensin on koleaa ja pimeää ja seuraavana päivänä voi pistää shortsit ja iho punottaa. Vai voiko vaan olla, että sisällä tietokoneen ääressä vain missaa kevään todellisen hiljaisen kehityksen.