Kuvat: re:publica / Jan Zappner / Jan Michalko / Gregor Fischer CC BY 2.0

Eilen kävellessäni kotiin, satuin ohimennen näkemään poliisin kadulla selvittelemässä riitaa ja kuinka yksi poliiseista, varmasti rauhoittaakseen tilannetta, halasi toista riitelijöistä. Se ei tuntunut oudolta, mutta en muista nähneeni vastaavaa tilannetta aikaisemmin. Lyhyt hetki, mutta jäi mieleen.

Tapahtunut sopi täydellisesti viime viikolla olleeseen »re-publica« festivaaliin ja sen pääteeman »love out loud«. Sympaattinen festivaali on kuin jokavuotinen luokkakokous digitaaliyhteisölle, josta on vuosien mittaan kasvanut iso tapahtuma. Monet puheenvuorot lähestyivät teemaa eri puolilta, mikä mielestäni ei olisi voinut olla paremmin valittu, selvänä vastalauseena viimeaikaiseen kehitykseen netissä ja somessa, jossa huomion saavat toistuvat, usein negatiiviset aiheet ja niihin reagointi. Mitä järjettömämpää, sitä varmempi on päiviä kestävä kaiku, ja sitä vähemmän tilaa oikeasti merkittäville ja eteenpäin vieville ajatuksille. Mieleenpainuvimmat puheenvuorot esittivät kysymystä siitä, mihin suuntaan haluat itse asioiden muuttuvan, mitkä ajatukset olisivat niitä, jotka ovat itsellesi tärkeitä, joita haluat ajaa ja saada muut mukaan. Parempaa tulevaisuutta kohden, ei vain vasten huonompaa. Kiva seikka on myös, että festivaalien järjestäjät panostavat tasapuolisuuteen mies- ja naispuheenvuorojen suhteen. Useita festivaalin puheenvuoroista voi katsoa täältä, myöskin englanniksi, vaikka ei pääsisikään itse paikan päälle. 

Viikon hauskin näkymä oli varmasti vaari, joka liisi vauhdilla valkoiset hiukset tuulessa hulmuten, ihanan tyylivarmana kauluspaidassa ja puvun housuissa ohitsemme rullaluistimilla kaupan parkkipaikalla. Näin saa helposti huomion ja koko korttelin hymyilemään. Loving out loud, jos olisin saanut kiinni <3

Lopuksi vielä nostalginen muisto parin viikon takaisesta berliiniläisen Joy Denalanen konsertista…

Aurinkoista uuden viikon alkua ja terkkuja Berliinistä

https://youtu.be/bF9DU9d5_ic