Apinoita, hippejä ja uninen tunnelma, sitä oli Ubud. 

Lähdettiin torstaina pienelle seikkailulle heti aamutuimaan. Suunitelmana oli päristellä skoottereilla hieman kauemmas länsirannasta sisämaahan päin, kohti vuoristoa. Päivällä kävimme ihmettelemässä luonnon kauneutta vesiputouksella, josta jatkettiin kaunista ajelua riisipeltojen läpi kohti Ubudin kylää. Ubud on hieman pienempi keskittymä sisämaassa, jota sanoisin kulttuurituristien mekaksi. Temppeleitä, taidetta, joogaa ja luonnonkauneutta. 

Ajeltiin matka vesiputouksilta Ubudiin niin sanottua maisemareittiä pitkin (eli eksyttiin..), joten torstai iltana emme juuri kerenneet tutustua paikkaan illalista paremmin. Liikkeellä oli myös muita vaihtareita, majoituttiin kaikki samassa paikassa. Gusti Oka’s Homestay, suosittelen lämpimästi, hieman etäämmällä kiireisimmistä kaduista. Jos joku sinne joskus eksyy, heittäkää yläfemmat omistajalle, hauska tyyppi! Juteltiin pitkään Balilaisesta kulttuurista, tietenkin Bahasa Indonesiaksi taitojeni rajoissa…

Tänä aamuna heitettiin moikat muille ja jatkettiin kylälle Veeran kanssa. Saatiin hyvästellä myös hienoinen setelitukku, ostosmahdollisuudet oli aikamoisen hyvät meikäläisen makuun. Itse poistin ihanan käsintehdyn nahkalaukun ja pari hopeakorua aivan pilkkahintaan, onneksi ne kaikki kaupat ovat parin tunnin ajomatkan päässä kotoa. Hintataso oli kohdillaan, myyjät mukavempia, ja Bintang turistikrääsä loisti poissaoloaan laadukkaampien käsitöiden vallatessa kojuja. Yleisen tutkiskelun jälkeen päädyttiin apinametsään, Monkey Forest on Ubudin nähtävyys numero yksi. Käytännössä se on kaunis alue täynnä apinoita ja patsaita. Rehellisesti sanottuna turisteihin kyllästyneen apinat eivät paljoa hetkauttaneet, lähinnä pelkäsin niitä. Kaukaisia serkkujamme kiinnostavampaa oli kaunis puisto, temppeli, patsaat ja loputonta vehreys, ehdottomasti näkemisen arvoista.

Loputtoman vehreyden syykin selvisi meille pikapuoliin. Näin sadekauden aikaan kaatosade ja ukkosmyrsky nimittäin vierii aika nopeasti päälle. Juuri, kun pääsimme Monkey Forestista eteenpäin, taivas nimittäin aukeni aikamoisella voimalla. Hetken istuskelun jälkeen päätimme kuitenkin startata kotimatkalle iltapäiväsurffin toivossa. Matka ei kuitenkaan edennyt kovinkaan ripeästi, pienehkö tulva pakotti meidät kiertotielle. On aika absurdia ajella skootteria, kun pahimmissa kohdissa pääsisi kanootillakin eteenpäin. Veeran sanoja lainaten: tätä ei kyllä harmita muistella mummona. Loppu hyvin, kaikki hyvin, päästiin kuitenkin aika iisisti kotiin, vaikka puhelimesta (kartasta) oli akku loppu. Sen takia ette saa ees kovin hyviä kuvia joiksi muuttuneista teistä, tänään olisi kyllä ollut GoProlle käyttöä.

En tiedä, johtuiko sadepäivän tunnelmasta, mutta Ubudista jäi ihanan taianomainen ja rauhallinen fiilis. Sinne on pakko päästä vielä pidemmäksi ajaksi, vaikka viikonlopun joogakurssile etsimään kadonnutta notkeutta ja henkistä tasapainoa, heh. Jokapuolella näkyi erittäin henkistyneen näköisiä länkkäreitä joogavaatteissa, sekä kasvisravintoloita, ja muuta hipille hipsterille sopivaa. Tällä kertaa aika ei riittänyt kuitenkaan kaikkeen, koska saatoin juuri Vertsun taksiin kohti lentokenttää. Loppuviikonlopun vietänkin ihan yksinäni meidän villassa, muu kotiposse otti irtioton Gileille. Taidan jatkaa rauhallisissa tunnelmissa, surffilaudan äärelle on päästävä taas treenaamaan, ja jooga tekisi hyvää.

Alla sekava kuvakimara, olkaatten hyvät!

Torstaipäivän vesiputousreissusta saatte lähitulevaisuudessa ihan oman tekstinsä tänne, muuten kuvien määrä lähtisi ihan lapasesta…

xoxo – Ansku