Yksi kehopositiivisuus. Kyllä kiitos.

Olen seurannut kehopositiivisuuteen liittyvää keskustelua suurella mielenkiinnolla. Mielipiteet näyttävät rajautuvan aika tarkasti puolesta ja vastaan. Välimaastoa ei ole. Omassa työssäni elintapaohjauksen puolella olen kääntynyt vahvasti puolesta-kannalle. Nyt kerron sinulle miksi.

Otan esimerkiksi seitsemän vuotiaan tyttäreni, joka harjoittelee viulun soittoa. Taito on ollut hänelle täysin uusi, mutta hän on edistynyt siinä hyvin. Välillä on tullut takapakkia, kuten kaikessa oppimisessa, mutta silti hän on mennyt sitkeästi eteenpäin. Tyttäreni taustatukena on loistava opettaja. Hän on alusta asti tuonut esiin tyttäreni vahvuuksia. Näiden havaitsemisen kautta tyttäreni on saanut uskoa opintielleen. Kun oppimisessa on tullut haasteita, hänen opettajansa on lohduttanut ja rohkaissut jälleen kerran eteenpäin. Yhtään piiskaniskua tai mollausta en ole havainnut.

Toki tyttäreni olisi varmasti edistänyt kireällä ja alaspäin painavalla otteella, mutta olisiko uuden taidon opettelu jatkunut vuotta pidempää. Tuskimpa.

Omassa työssäni olen havainnut, että jos muutos lähtee kehoviha edellä, eivät lähtökohdat ole vahvat. Jatkuva sisäinen piiskaaminen ja mollaaminen käynnistää kyllä nopean  muutoksen, mutta jos vastaan tulee hankaluuksia ja esteitä, voimat loppuvat ja  muutos katkeaa. Jäljelle jää kohtuutonta syyllisyyttä ja uskomus siitä, että ”minä en pysty enkä kykene”. Tämä on varsin luonnollista. Ei kukaan jaksa ilkeyden ilmapiirillä toimivaa sisäistä puhetta ikuisesti. Se musertaa ja vie uskon siltä, että itsessä asuu ihan oikeasti muutoksen voima.

Entäpä jos oma sisäisessä puheessa olisikin samoja piirteitä kuin tyttäreni opettajan metodeissa? Jos vikojen sijaan omasta kehosta ja omista elintavoista etsisikin vahvuuksia puutteiden sijaan? Miltä tuntuisi iloita jo valmiista vahvuuksista ja ottaa niistä voimaa tulevaan muutokseen?Jospa muutosten lähtökohtana olisikin hyvän haluaminen jo valmiiksi hyvälle keholle?

Jos eteen tulee haasteita, miltä tuntuisikin moittimisen sijaan suhtautua itseensä kuin ystäväänsä? Tarttuisit itseäsi kädestä, lohduttaisit ja rohkaisisit yrittämään uudelleen muistaen jälleen vahvuuksiesi kautta, että sinussa asuu voima. Tarvittaessa voit pohtia, miksi mennyt yritys ei onnistunut niin kuin olisit toivonut. Olivatko keinot vääränlaisia suhteessa arkeesi ja voimavaroihisi vai tarvitsetko vain vielä toistoa ja harjoitusta? Tämän jälkeen voit päästää irti menneestä ilman piinaavaa syyllisyyttä ja jatkaa puhtaalta pöydältä eteenäin.

Toivon yhtä kehopositiivisuutta ihan meistä jokaiselle.

 

Ihanaa uutta vuotta!

ps. Voit harjoitella kehosi hyväksyntää täältä: https://oivamieli.fi/kehosi_hyvat_puolet.php

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *