Näin tiesin, ketä haluan tapailla (ja miten omista tarpeista on turha luopua)

Se lähti ensin ajatuksesta

”Toisaalta, en halua ketään sellaista, jolle tämä ei riitä”

Sitten se alkoi jalostua ajatukseksi siitä, että taidankin haluta sellaisen kumppanin, jonka kanssa mun ei tarvi enää ikinä stressata sitä, että pitäisi olla jotain muuta. Enemmän tuota, vähemmän tätä. Hiljaisempi, äänekkäämpi, menevämpi, rauhallisempi, tunteellisempi, tunteettomampi.

Huomasin jossain vaiheessa suorittavani itseäni ja että tätä oli jatkunut jo vuosia. Että olisin rikki ja että tuolla jossain kohta on joku versio, joka on valmis. Valmis mihin? Tämä etsintä valmiista itsestäni vaikutti myös siihen, miten suhtauduin itseeni deittailun alkuvaiheessa ja miten olin ajautunut hieman kohtalokkaasti siihen ajattelutapaan, millainen minun pitäisi olla, mitä minun pitäisi tehdä, jotta olisin kiinnostava.

Joten alun oivaltava ajatukseni oli itselleni kaikessa yksinkertaisuudessaan virke, joka puhkaisi kuplani. Että mitä hittoa mä oikein teen?

Ymmärsin myös, että sopeudun moneen asiaan samalla unohtaen omat tarpeeni. En isoissa asioissa. Tai ainakaan sellaisissa, jotka ovat heti nähtävillä. Lähinnä sellaisissa, jotka pidemmällä aikavälillä aiheuttavat katkeruutta ja saavat oloni tuntemaan itseni pienemmältä. Kunnes huomasin oivaltavani ja käyväni itseni kanssa tämän tyylisiä keskusteluja (sisältö muuttuu, mutta kaava on sama):

”Haluanko suhteen, jossa kumppanini osoittaa selkeämmin, että haluaa nähdä mua?”

”No kyl mä itseasiassa haluaisin”
”Vastaako tää juttu sitä?”
”No ei se kyllä vastaa.”

”No sitten tää juttu ei vaa oo sulle.”

Tadaa!

 

(Ennen olisin sopeutunut siihen, että

no sit me ei vaa nähä tai viestitellä nii usein tai emmä tiiä joo katotaan no en viitti kysellä liikaa koska onhan se tärkeää että on itsenäisyyttä juuh no mut silti ois kiva mutta en uskalla sanoa etten oo liian epätoivosen olonen jee juu joo okei okei mä vaan oon hiljaa ja toivon että se tykkää musta)

Ja nyt?

Haluan sanoa myös sen, että juu itseään kannattaa myös kehittää ja katsoa joissain asioissa peiliin. Mutta jos asiat tuntuvat vastahakoiselta koko ajan ja tunnet nihkeetä oloa itsestäsi, tunteistasi, ajatuksistasi ym. useasti:

se ei oo sun tyyppi.