Jokaisesta osasta tarinaani on lopulta hyötyä
Loppuvuotta kohden tulee reflektoitua, mitä on tapahtunut, kenties saavuttanut ja millaista uutta vuotta toivoo. Vuodessa kerkeää tapahtua kaikenlaista, toisaalta ei mitään, toisaalta tapahtuneet asiat ovat ainakin itseäni heitelleet sisäisesti parempaan suuntaan.
Vuoteni aikana on kerennyt tapahtumaan kaikenlaista repimistä ja perusta on niin sanotusti heivattu helvettiin monelta osin. Muutin alkuvuodesta yhteen poikaystäväni kanssa, mutta asiat menivät kuten menivät ja erosimme ja muutin taas. Vaihdoin työpaikkaa, lopetin pitkäaikaisen harrastukseni ja olen joutunut jättämään muutamia ystäviä selkeästi enemmän taka-alalle. Itse asiassa viimeksi tänään minulle tuli yhtäkkiä päähäni helpottava ajatus, että kyllä, voin luopua vanhoista ystävistäni ja niin on käytävä, jotta saisin tilaa uudelle. Joskus on mietittävä omia arvojaan ja sitä, riittääkö ystävyyden syyksi se, että on tuntenut lapsuudesta asti, jos muuten selkeästi emme jaa enää paljoa yhteistä. Olen tehnyt vuoden aikana myös hurjan loikan henkilökohtaisella tasolla eteenpäin ja uskaltanut päästää irti sellaisista identiteetin osista, jotka eivät todellakaan enää palvele minua! Hetkittäin peiliin katsominen on ollut KAUHEAA. Nyt viimeisten päivien kohdalla kuitenkin tuntuu, että tämä muutos on kaikesta voimakkuudestaan huolimatta täysin tervetullutta ja nyt vaan odottelen innolla, mitä ensi vuosi tuo mukanaan.
Luottamukseni elämää kohtaan on ainakin kasvanut suuresti. En todellaan tiedä, miten elämä tulee menemään kohdallani ja olen myös ajatuksen tasolla päästänyt irti tarpeesta kontrolloida asioita. Emme kuitenkaan ikinä voi aidosti ennustaa tulevaa, joten on turha pelätä tai takertua mielikuviin tulevaisuudesta. Taktiikkani on elää enemmän hetkessä ja luottaa itseeni, tiedän tästä lähtien tekeväni oikeat ratkaisut eteen tulevissa asioissa sitä mukaan, kun niitä ilmenee. Elämä aukenee minulle mahtavammin kuin osaan edes kuvitella!
Olen vuoden aikana kyseenalaistanut, olenko tehnyt oikeita ratkaisuita elämässä ja jos olisin jossain tilanteissa toiminut toisin, olisinko sitten itselleni ”parhaimmassa” paikassa. Elämässäni on osia, joista en ole ylpeä, koen syyllisyyttä ja toivon, että voisin muuttaa tilanteita. Asioita joita tein. Sitä, miten kohtelin ihmisiä. Miten lapsellisesti olen käyttäytynyt. Ja tietenkin voisin jatkaa kyseenalaistamista ja uhriutua.
Mutta jos ajattelen, että elämäni on ollut pelkkää virhettä, veisikö se minut johonkin? Tuskin. Olen oppinut, että jossain kohtaa elämääni kaikki päätökset yhdistyvät järkeväksi kokonaisuudeksi. Hiljaiset ja turhauttavat hetket kasvattavat, kaikki tapahtuu kuitenkin minua varten, vaikkei hetkessä aina voikaan ymmärtää.
Lopulta: jokainen osa tarinastani tulee käytettyä.
(Puolipiste eli ”;” on lukiosta asti selittämättömästä syystä ollut lempi välimerkkini! Se on vahvempi kuin pilkku, mutta ei päätä tarinaa, kuten piste. En edes tiedä, miten ihminen voi kiintyä välimerkkiin, mutta ilmeisesti voi. Viime viikolla Pinterestiä selatessa löysin, että ihmiset tatuoivat puolipistettä itseensä tästä syystä:
A Semicolon represents a sentence the author could’ve ended, but chose not to. The author is you and sentence is your life. So my story isn’t over yet.