Leivoin kakun ja määrittelin onnea uudestaan

Oivalsin tänään lopullisesti erään asian liittyen toiveisiin ja onneen.

Tässä se tulee: me toivotaan jotain (rakkautta, kavereita, rahaa) ja toiveen päälle määritellään liikaa mielessämme, mistä sen onnen voi saada. Toivon rakkautta, mutta rajaan mielessäni, että sen voi löytää vain Tinderistä ja että rakkaus tarkoittaa nimenomaan parisuhteeseen liittyvää rakkautta. Haluan rahaa, mutta kapea-alaisesti ajattelen saavani rahaa vain tietyllä tapaa (esim. tekemällä enemmän töitä).

Mitä jos toivoisin rakkautta, mutta jättäisin avoimeksi sen, mitä kautta se mulle tulee. Luottaisin elämään ja laajentaisin mieltäni näkemällä, että rakkautta on jo nyt ja tulee minulle mitä erilaisimmissa muodoissa.  Heittäisin kädet ylös sen suhteen, että tietäisin aina, mikä mulle on parasta.  Esimerkkinä: yhtenä päivänä oloni oli hieman tahmea ja tuntui, että kaipaan jotain ”merkkiä”, että kyllä musta välitetään (taisin kaivata viestiä Tietyltä tyypiltä). Tapahtui silleen, että mummoni laittoi yhtäkkiä viestin, että kai nähdään jouluna ja toivotti minulle sydänten kera iloista ja rakkauden täyttämää joulunodotusta. Ymmärsin, että lahjapaketteja tipahtelee minulle kaikenlaisissa muodoissa ja olisin tyhmä, jos en lakkaisi mitätöimästä niitä.

Uuden vuoden reissumme peruuntui eräällä kaveriporukalla ja mieleni lannistui, kun pidin kiinni ajatuksesta, että vain se reissu olisi tehnyt minut onnelliseksi. Onneksi oivalsin, että sisimmissäni halusin vain olla omien ystävieni kanssa ja tuntea olevani oikeassa paikassa ja pitää hauskaa. Päästin irti ajatuksesta, että uuden vuoden pitää olla tietynlainen ollakseni onnellinen ja toivoin vain, että kunhan asiat menee mutkattomasti ja olen ystävien parissa ja on hauskaa. Seuraavana päivänä treeneissä sovittiin todella  mutkattomasti joukkuekavereiden kanssa pienet pippalot ja menemättä enempää yksityiskohtiin, tuntui elämän johdatukselta, että mun kuuluikin olla just siellä just niiden tyyppien kanssa.

 

Kun ei mene mielensä kanssa naimisiin vain yhden lopputuleman kanssa.

Kun oivaltaa, että joskus sekin on harhaa, mistä luulemme tulevamme onnelliseksi.

Kun tajuamme, että olemme itse joskus oman onnemme tiellä.

Kun tajuamme, että emme halua enää olla kontrollissa sen suhteen,että vain tää ja tää ja tää asia tekee meidät onnelliseksi.

Kun tajuamme, että mielemme ajattelee oikeastaan todella pienesti ja se mitä voimme saada on oikeasti vielä suurempaa.

(Ja että piti täyttää 31 vuotta tullakseen ihmiseksi, joka vie itse leipomansa kakun ja kukkia juhliin.)

Hyvää uutta vuotta!