Asiat joilla on oikeasti merkitystä parisuhteessa

Tärkeimmät piirteet ihmisissä:

Ulkonäkö, pituus, harrastukset, kiinnostuksenkohteet, huumorintaju, urheilullisuus.

Vai onko sittenkään?

Mitä edes tarkoittaa parisuhde ja kumppanuus?

Tänä vuonna yksi isoimmista oivalluksistani on ollut, että ihmisellä-josta-olen-kiinnostunut saattaa olla kaikki mieluisat ulkoiset ominaisuudet, mutta hän ei ole silti hyvä kumppani. Aloin jossain vaiheessa hahmottamaan, että jos puhutaan pitkäkestoisesta parisuhteesta, kyseessä on kuin projekti (ryhmätyö), jota kehitetään yhdessä. Ja sillä että toimiiko yhteistyö ja miten sujuvasti kaikki etenee, ei ole mitään tekemistä esimerkiksi sen kanssa pidetäänkö me täysin samoista jutuista ja onko toinen 172cm vai 185cm pitkä. Ihastuminen ja ihmissuhteen rakentaminen ovat kaksi eri asiaa.

Ja ehkä surullisinta on, että monella ei välttämättä ole edes toimivaan projektiin soveltuvia piirteitä.  Eikä välttämättä aina itselläkään! Ja ymmärrän kyllä myös, että jonkinlaista selittämätöntä kemiaa tarvitaan – mutta se ei riitä. Parisuhteet ovat myös siitä suhteellisen outoja asioita, että vaikka periaatteessa pitäisi aina seisoa omien tarpeiden ja halujen takana niin toimivaan parisuhteeseen tarvitaan sitäkin, että osaa joskus luovuttaa ja antaa periksi omista periaatteistaan. Haluta ärsyttävässäkin tilanteessa luoda ymmärrystä toisen kanssa, vaikka hammasta purren. Se että voi rakastaa toista siten, miten HÄN haluaa eikä siten, mikä on vain meille mukavaa ja tuttua, on aika kypsä, mutta vaikee asia.

Poikaystäväni kysyi kerran, että oonko koskaan miettinyt että ollaan jossain asioissa tosi erilaisia ja haittaako se tai tuleeko se haittamaan joskus

johon vastasin että

tottakai olen miettinyt, mutta oon oppinut, että ei kyse ole piirteiden samanlaisuudesta tai erilaisuudesta vaan siitä että on hyväksyttävä toinen kaikkinensa, ei voi ottaa vaan hyviä puolia toisesta. Ja kun päättää haluta parisuhteen on hyväksyttävä myös se, että jossain määrin saa kantaakseen myös toisen emotionaalista taakkaa eikä sille vaan voi mitään. Ja että kun molemmat ymmärtävät, että parisuhde on oikeasti lopulta päätös, ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella ja että kaikkien – jopa sen täydellisimmän ihmisen kanssa – tulee hankaluuksia. Jatkuva onnellisuus ja ”helppous” ei ole hyvän parisuhteen mittari vaan että molemmat haluavat yhdessä selvittää asiat ja mennä eteenpäin. Koska parisuhteessa ja elämässä ylipäätään tulee aina vaiheita, tarpeet muuttuvat ja kaikki muuttuu, ja jos molemmat ovat samalla viivalla siitä, että rakkaus on dynaamista ja se muuttaa muotoaan, niin se jos joku hitsaa yhteen. Ei jatkuva helppous. Voi olla just ne oikeat piirteet omaava ihminen, täydellinen ulkonäöltään ja mitä lie kaikkea, mutta sekään ei takaa mitään jos parisuhteessa ei ole kommunikaatiota ja halua toimia yhdessä, antaa periksi  ja mennä vaan yksinkertaisesti eteenpäin. Ehkä kun ymmärtää miten epätäydellinen ja ärsyttävä itsekin on joskus niin antaa tilaa myös toiselle olla sitä.