Jumissa yliajattelussa?

Mahtavaa kirjoittaa yliajattelusta samaan aikaan kun yliajattelen, mikä olisi paras tapa kirjoittaa aiheesta.  Miten helpottaa yliajattelua?

Lyhyesti sanottuna: Toiminta. Ohita ajattelu.

Pidemmin sanottuna: Ajattelu ei ole ainut tapa ratkaista ongelmia tai asioia, jotka päässä pyörii. Se saattaa pikemminkin olla vaan totuuden peittelyä, sitä ettei uskalla katsoa totuutta sanotusti silmään. Oman intuition ohittamista, omien tunteiden vähättelyä. Sitä, ettei ole enää yhteydessä itseensä.

Olen itse huomannut mieleni pyörittelevän vaan samoja asioita päivästä toiseen. Ne ovat kyllä tuttuja, turvallisia (jopa ne negatiivisetkin)  ja yliajattelu antaa olon kontrollista. Jos pidän asian mielessä, mitään pahaa ei tapahdu.

Etäisyyttä omiin ajatuksiini on antanut ehdottomasti

kirjottaminen,

päätöksen tekeminen keholla, ennen kuin mieli kerkeää väliin,

uuden ajatuksen odottaminen (”en jaksa pöyritellä näitä samoja asioita, annan olla kunnes intuitioni oikeasti pasauttaa eteeni uuden ajatuksen.”)  Joskus asioissa ei ole kyse siitä, mitä teemme, vaan mitä jätämme joskus tekemättä. Eli tässä tapauksessa asioiden pyörittelyn pakkomielteisesti päässämme.

Vastaus tulee kyllä,

selkeys tulee kyllä.

Joko tunneallokon läpi ratsastamalla tai opettelemalla kuuntelemaan enemmän itseään.

O D O T A.