Lyhyitä ajatuksia siitä etten ajattele sinua enää koskaan

Oon kuin Iisan Kukaan ei oo kenenkään  -levyn kannesta. Juhlittiin kaverin synttäreitä ja kuunneltiin Iisaa ja mulla sattui olemaan lähes sama mekko päällä ja päätettiin kaverin kanssa lavastaa sama tilanne. Lähes onnistuttiin.Rakastan ihmisiä, jotka heittäytyy omaan luovuuteensa. Sekin on luovuutta, että käyttää vaikka exceliä omalla tapaansa, ei sen tartte olla vaikkapa maalaamista.

Eppu Normaalista tulee mieleen isä, mutta se isästä, koska kuuntelin eilen yhtä eppujen biisiänsä uudella korvalla. Siis ootteko koskaan kiinnittäny huomiota viimeseen säkeistöön, koska sehän on aivan uskomattoman kaunis.

 
Maailmassa minne meen
Mitä siellä ilman sinua teen
Jonain päivänä kamppaillen
pelkoni sokaisen
Sydän rinnassa pamppaillen tulen luoksesi
tokaisen

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen

Oon miettinyt sellasia ajatuksia viime päivinä, että mihin ajatuksiin haluan samaistua. Miksi samastuisin ajatuksiin, jotka vie mua alaspäin. Herään aamuisin ja nautin siitä hilpeästä ajatuksesta, että tänäänkin saan tehdä jotain hauskaa, saan muokata itseäni, saan tuoda vaan iloa kaikkialle, jos niin haluan. Ja haluan.

oikeesti tärkeetä on vaan pitää hauskaa matkalla jonnekin
on helppo saavuttaa asioita
kaiken ei tarvi mennä kamppailun kautta
mistä edes olen oppinut, että on normi stressata ja kamppailla?

Joten huudan ja haluan koko olemuksellani näyttää, ettei minkään tarvi olla vakavaa. Että olemalla oma itseni, pääsen nopeiten haluaamaani lopputulokseen. Ihmiset, joita mun tarvii yrittää miellyttää, ei oikeesti kuulu olla mun elämässä.

Ja siis mitä tulee ihmissuhteisiin koska olen ihmissuhdekuiskaaja niin
miksi ihmiset ajattelee, että parisuhde paranee ”no sitkun elämästä tulee vähemmän stressaava”.
Kun totuus on, että
se kuinka me reagoidaan elämään on se asia, mikä ultimaattisesti parantaa ihmissuhdetta.

Sori siitä, aika vaikee (joillekin olla uhriutumatta).

Oonpas ärsyttävä. Ihanan ärsyttävä.

 

(en oo muuten ajatellut sua enää pitkään aikaan

en oikeastaan missään vaiheessa

ajattelin vaan kaiken aikaa, että miten pääsen pois

ja miten toisella puolella saan taas happea

jota et ole viemässä pois.

nousen kuin korkki pintaan

keuhkot täynnä ilmaa

ja itken vapautunutta itkua niinkuin pieni lapsi

joka ymmärtää taas arvonsa

siis ihan lapsenomaisen arvonsa

vilpittömän, anteeksipyytelemättömän minänsä)