Olen aina pelännyt olla oma itseni

Sunnuntaiaamut on huonoa aikaa kattoa henkisesti raskasta leffaa, koska sit se kepee tunnelma katoaa iteltä samantiä! Onneks yhtenä miespäähenkilönä oli Ryan Gosling, taisiis mitä nyt kyyneleitteni lomasta kerkesin kattelemaan. Kyseessä oli elokuva Song to song, jota kuvailisin jonkilaiseksi kokeelliseksi draamaksi, jossa naispäähenkilö (Rooney Mara) vaikeroi hyväksytyksitulemisen kanssa ja pohtii, onko tää kaikki ees hänen elämäänsä vai jonkun toisen. Leffan näkee vielä yleareenalta, suosittelen kyllä kattomaan jos diipimmät leffat kiinnostaa.

Sunnuntait on muutenkin ainut aika viikosta, kun parisuhdehommat kinostelis. Sateinen Sörnäinen ja leffan painama mieliala ei oo parhainta komboa, mutta ei tässä nyt ihan epätoivoseksi silti ryhdytä. Perjantaina vielä totesin itelleni et ihanaa, otan tavoitteeksi olla mahdollisimman kauan sinkkuna (hirvee sana muuten).

Mulla on ollut hirveen kiva viikonloppu ja oon nähnyt paljon rakkaita ihmisiä. Välillä tuntuu, että palaan takasin omaksi itekseni, kunnes mietin, että mitä sekään tarkoittaa.

Ajattelin tänään että

Joskus tuntuu, että elämä on vaan kasa välähdyksiä, joiden keskellä herään miettimään, kenen elämää edes elän tällä hetkellä. Istun pöydän ääressä ihmisten keskuudessa ja tekisi mieli painaa exit-nappia, koska en saa kosketusta itseeni.

Pelkään, ettei minussa ole ketään. Peilaan itseäni muista, kuka edes olen, olenko riittävä.

Mikä on mun totuus, ja mitä jos en löydä paikkaani. Syöksähtelen paikasta toiseen yrittäen olla joku. Olla kiinnostunut jostain, saada ajatuksista kiinni. Etsin paikkoja ja ihmisiä, joissa voisin olla edes hetken aikaa joku muu tai lähimpänä itseäni.

Vaikka joskus tuntuukin, etten ole se, joksi luulin itseni olevan, olenko silti hyvä ihminen? Onko se muiden huijaamista, jos yhtenä päivänä tuntuu tältä ja toisena tolta. Mitä teen silloin, kun päässä pyörii ketjuna muiden toistamat ajatukset, ettei kaikkien pidäkään tykätä kaikista ja riität juuri tollasena kuin oot, muttet ikinä aidosti usko yhteenkään noista lauseista.

Olen aina pelännyt olla oma itseni,

mutta hoen silti itselleni joka päivä, että rakas mä näen mä näen mä näen mä näen sut kyllä.

Puheenaiheet Ajattelin tänään