Ominaisuuksien puuttuminen ei ole heikkous (ja pystyykö ihminen ikinä vaihtamaan alaa?)

Kävin eilen taas työhaastattelussa. Jotenkin tää alanvaihto alkaa jotenkin maistua puulta suussa. Eilen kyseenalaistin omat valintani, mutta sitten taas yritin muistuttaa olevani varmaankin  jo puolessa välissä koko tarinaa; nyt ei auta luovuttaa.

Joillekin alanvaihto saattaa tapahtua nopeastikin, sattuman kautta. Ehkä tää toisessa maassa eläminenkin lyö vähän jarruja tilanteeseen. Maisterintutkinto kasvatustieteestä ei myöskään uppoa ihan jokaiselle alalle. Itse näen oman urani ja alani  monimuotoisena, ja että siitä pitäisi olla hyötyä edes jossain.

Niin se haastattelu eilen.

Haastattelu meni ihan ok, mutta huomasin taas takeltelevani. Englanniksi on vaikeampi ilmaista jokaista ajatusta, ja asiat jotka pystyn suomeksi puhuttaessa kiertämään, on nyt vaikeampaa. Teen aina pohjatyön kunnolla ennen jokaista haastattelua, mutta edes se ei tunnu auttavan. No, ei tästä voi kun taas oppia. Pyrin ajattelemaan myönteisesti kuitenkin joka kerta. Pohdin, miten pilkkoisin uskottavammaksi ja selkeämmäksi asiani, jos seuraavaan haastatteluun taas joskus pääsen. Tämänkertainen haastattelu oli markkinointipuolelle, joten jotain potentiaalia he kuitenkin näkivät kasvatustieteen tutkinnollanikin.

Mutta miksi en vaan voi pysyä opettajana? Se innostaa mua ja oon siinä hyvä? Joku asia mun sisällä saa pyrkimään kuitenkin myös jonnekin muualle… Joten mun on kuunneltava sitä ääntä. Pyrin myös olemaan kuuntelematta muiden ääntä. En tiiä oonko enemmän genius vai freak, mutta pakko tehdä omat valinnat itse.

Päässä on alkanut pyörimään myös, keksisinkö jonkun toiminimen alla olevan pienen sivubisneksen? Kasvatustiede kiinnostaa, ja koen asiantuntijuutta siltä alalta. Haluaisin tukea opettajia, kasvatusalaa. Mulla on hyviä näkökulmia kasvatuksen tukemiseen. Visuaalisesti kiinnostaa rakentaa jotain tukimateriaalia, tuntimateriaalia. Voispa kehittää jonkun portaalin ratkomaan luokkaongelmia! Huomaan, etten ole järeän strateginen ja että ideat kääntyy käytännön toiminnaksi pikku hiljaa. En oo paras tuumasta toimeen -ihminen, ennen kuin idea on selkeä. Mussa on selkeästi vahvempana ideoiden heittely ja sitten muiden tukeminen ja KYL SÄ PYSTYT SIIHEN -mentaliteetin istuttaminen kuin että ite esim perustaisin jotain. No, kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa! Taisiis: kaikilla on ne ominaisuudet, jotka on. Ominaisuuksien puuttuminen ei ole heikkous.

Ehkä mä viel joku päivä kerron tarinaa, kuinka sitkeän yrittämisen jälkeen saavutin, mitä halusin. Toisaalta saan suurta nautintoa tästä työnhausta. Tuntuu, että yrittäisin ratkoa salapoliisimysteeriä, jossa kehityn koko ajan ja mukavuusalueeni venyy. Tässä prosessissa oon myös huomannut omia rajoitteitani, uskomuksiani ja epävarmuusalueitani. Kaikkea on tullut vastaan pinnan alta, jota ei edes ole tajunnut. Ainakin yritän. En tiedä vielä, teenkö koko ajan ”parhaani”, mutta ainakin jaksan uskoa itseeni. Missä vaiheessa pitäisi luovuttaa, en tiedä, mutta ainakin tiedän vähän enemmän, mitä haluan.