Onko liika murehtiminen vastoinkäymisten puutetta?

Murehdin eniten pieniä asioita elämässäni, asioita, jotka tuskin koskaan toteutuvat.

En murehdi asioita, jotka ovat jo tapahtuneet tai toistuneet elämässäni.

Eli murehtiiko elämässä eniten oikeasti sellaiset ihmiset, joilla on vähiten syytä murheeseen?

Siis miettikääpä vähän, mitä murheen taustalla on? Pelkoa siitä, että ei onnistu, ei osaa, ei ole kokemusta.

Mä oon esimerkiksi omasta mielestäni kokenut 32een ikävuoteen mennessä parisuhderintamalla paljon, mun pahimpia pelkoja on toteunut, oon useampaan otteeseen kerännyt itseni vaikeasta paikasta. Mutta tiiättekö mitä? Mä selvisin kaikesta ja mikä tärkeintä: mulla on aivoissa kokemus selviytymisestä!

Tästä syystä en nykyisessä parisuhteessani hirveesti murehdi, miten käy… Koska tiedän jo selviäväni, murehtiminen ei muuta tilannetta mihinkään suuntaan. Tiedän, mitä tapahtuu, jos tapahtuu jotain ”pahaa”. En kuole siihen, ei siinä lopulta ole mitään ihmeellistä. Huh, tällai vaan uskallan vähätellä eroja!

Mutta sitten taas saatan murehtia ihan turhanpäiväsiä juttuja. Sellasia, joita toiset ei jaksa ees miettiä. Saatan murehtia pääni kipeeksi, että mitä jos, mitä jos… Koska en oo ikinä niiden asioiden osalla uskaltanut ikinä ottaa riskejä ja vaikka epäonnistua, joten mun aivoihin ei oo jäänyt mitään painettua leimaa tilanteesta.

Tai tiiättekö, kun lapsena jännitti jotain, vaikka jollekin toiselle puhumista. Mut nykyään se ei tunnu enää missään? Asia ei jännitä, jos oot saanu tarpeeksi paljon hyviä kokemuksia toiselle puhumisesta/vastoinkäymisten selättämisestä. (Toisaalta asia VOI jännittää vielä aikuisiälläkin, jos saamamme kokemukset ovat olleet valitettavan huonoja sattumuksia. Aivot luulevat, että tällaset tilanteet ovat uhka.)

Toisaalta tylsää ja toisaalta mekaanista, että voidaan huijata mieltämme monin eri tavoin. Mutta että murehtimisestakin voi olla tylsä, mekaaninen keino päästä ulos: kiinnittää huomioita pieniinkin onnistumisiin ja painaa sinne aivojen rekkariin että I’M OK, I CAN DO THIS

I’M SIMPLY THE BEST, niinku tina turner laulais.

P.s. Kirjoitan tätä tekstiä seisten keittiön työtason päällä, koska tää teksti vaan tuli mun läpi hahaha.