Jonkunlainen alakulo

Oon saanut itseni nyt jonkunlaiseen suohon. Tai siis oon saanut itseni suohon jo varmaan monta vuotta sitten, mutta oon silti jatkanu vajoamista alaspäin.

Tiiättekö kun puhutaan, että on tärkee tiedostaa omat ajatuksensa ja tehdä kaikenlaista varjotyöskentelyä ja kaivaa itsestä kaikkea ylös kehittymisen toivossa. Sit sen jälkeen jatkaa kaivamista, kunnes pöydällä on kasa omaa paskaa niin paljon ja sen verta syvällistä, että ei edes tiedä enää mistä aloittaa purkamaan kaikkea ”traumaa” ja ”ongelmia” yms. Ja sitten se tuntuukin kokonaisen elämän missiolta saada kaikki ensin selvitettyä, jotta voi elää.

Eli missaan elämäni ajattelemalla, että kunhan selvitän tän ja tän ongelman

kunhan ensin musta tulee tällänen ja sitten tää tapa häviää ja kunhan musta tulee täydellinen ja en ikinä tunne mitään.

Pää pyörällä kaikesta, mitä pitäisi tehdä – ajatellen liian monta askelta eteenpäin.

Kunnes hups tänään ollessani syvällä tajusin, että ei oo tarve tietää kaikkea. Ei oo tarve kaivaa enempään ollakseen mukamas valmis. Tärkeintä on olla läsnä nykyhetkessä ja se nykyhetki paljastaa kyllä, mikä on ensimmäinen askel, miten toimia. Asiat, jotka ovat edessämme just nyt, ovat vinkkejä oikeeseen suuntaan.

Ehkä vaikeinta onkin olla vaan hetkessä ja myöntää itselle ne asiat, jotka nenän eessä pyörii.

Olen ollut hieman alakuloinen.

Kyl se siitä.

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Kesälomareissun seuraava osuus: ajatuksia Roomasta (ja kuulumisia Sveitsistä!)

Mahtavalla viiveellä jatkuu Italian junareilimme tarina, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Parasta tässä tietty on, että mun muistot reissusta alkavat omituisesti haalistua, ja jouduin häirittemään aika montaa aivosolua saadakseni irrotettua muun muassa paikkojen nimiä (ja mitä ihmettä tehtiin Roomassa!).

Mutta haluan silti jakaa oman kokemukseni reissusta loppuun asti, koska itsehän oon tunnettu siitä, että ennen reissua googlettelen nimenomaan blogitekstejä, joissa kerrotaan henkilökohtaisia kokemuksia jostain tietystä kohdekaupungista. Niistä saa irti paljon enemmän informaatiota ja ideoita  kuin esimerkiksi tripadvisorista tai vastaavasta.

Mutta niin se Rooma. Mulle Roomassa käynti ei ollut eka rodeo, mutta poikaystävälleni oli, joten päätettiin totta kai kiertää nopsasti perus turistinähtävyydet: Colosseum, Forum Romanum, Fontana Di Trevi, espanjalaiset portaat, Vatikaanivaltio jne. Ehdottomasti suosittelen edes ulkoapäin vilkasee; ite ei jaksettu täl kertaa esim. jonottaa Colosseumille.

Sen sijaan käppäiltiin suoraan Vatikaanivaltioon ihailemaan Paavia, sekä turistimassaa. Ostettiin muuten ihan jäätävän hieno jääkaappimagneetti, joka oli sydämen muotoinen ja Paavin kuval. Miks kirjotan Paavin isol? Siks varmaa ku THE Paavi on the paavi. Sittehä käppäiltii reippaasti boheemissa kaupunginosassa Trastveressä ja nähtiin kavereita keskustassa. Olipa hauska sattuma et jopa kaks kaveripariskuntaa sattui olemaan samaan aikaan Roomassa. Joten eka vinkki, jos kaipaa pastaa ja jotai nopeeta: Pastificio Guerra. Espanjalaisten portaiden vieressä. Halpaa ja hyvää. Kauhee jono saattaa olla, mut me päästii  johki sopivaan väliin.

Kierrettiin samalla porukalla keskustaa ja päätettiin illalla mennä syömään uuestaan. Tavattiin Trastversessä Almalussa drinkeillä ja sit mentiin syömään. Ravintolan nimeä en valitettavasti muista, mutta Trastverstä löytyy! Niinkun kaikki muutkin paikat.

Sunnuntaina kierreltiin perus second hand storeja ja käytiin Rooman nykytaiteenmuseossa, jossa oli ainakin silloin ilmainen näyttely, ja josta pidin. Suosittelen menemään sinne, jos museot kiinnostaa. Jippii. Parin päivän jälkeen lähettiinkin sitten Lericiin, joten Rooma jäi hieman lyhyeksi. Ainiin! Käytiin me testaamassa vielä Pizzeria Bonci, koska sitä oli kehuttu. Ihan ok!

Sveitsikuulumisia sit nii. Päästiin vihdoin muutamaan väliaikaisen kämpän jälkeen omaan kämppään ja ahh tuntuu ihanalta. Ja asettuneemmalta! Meillä oli kämppäkuviot hieman epäselkeitä vielä Italiassa lomaillessa, mut onneks viimesinä päivinä saatiin kuulla eräästä kämpästä ja et se on meidän. Muutama päivä asuttiin vielä poikaystävän kaverin luona. Jotenkin stressaavaa asua toisten nurkissa! 😀 Mutta ei sitä tarvinu kun oottaa muutama päivä.

Huomaan muutenkin tunteiden heittelevän laidasta laitaan. Oon asennoitunu siihen kuitenkin erilailla. Huomaan kuitenkin välillä, että koska poikaystävä on ”ainut” tuttu täällä, hän joutuu välillä hieman liikaakin kantamaan mun stressiä työstä jne. Periaatteessa asioita, joita olisin saattanu purkaa esim. kavereiden kanssa, purkautuu nyt kaikki hänelle.

Tänään kävin eräässä koulussa juttelemassa, jos saisin tehdä sijaisuuksia sinne. Ja siis saanhan mä, pitää vaan ensin hankkia työlupa itsellenikin. Vähän alkoi jossain vaiheessa uuvuttamaan, kun en pysty ilmaisemaan itseäni samalla tapaa englanniksi kuin suomeksi (siis no tottakai, mut plääh) ja sit tuli sellanen spotti etten helvetti jaksa enää yhtää työhaastattelua. Mut joo, väliaikasia juttuja.

Varsinkin kun liityin yhteen sveitsiläiseen lentistiimiin, jossa valmentaja puhuu vaan saksaa! :DD Erittäin mielenkiintoinen seikkailu se sitte.

Koti Mieli Matkat Ajattelin tänään