En muista, mistä ensimmäisen kerran luin sisältöä haaveiden ja unelmien toteutumisesta ja siitä, kuinka ihmisinä emme tule koskaan pääsemään tilaan, jossa haasteita tai ”ongelmia” ei ole.

(Käytän sanaa ONGELMAT lainausmerkeissä, koska on kyseenalaista tarviiko asioita aina kutsua ongelmina tai ”paskoina juttuina”.)

Kirjassa selitettiin meidän ihmisten tavoittelevan asoita usein siitä syystä, että haaveen toteutumisen jälkeen luulemme saavuttavamme jonkinlaisen autuuden tilan. Sellaisen tilan, jossa olemme yhtäkkiä yhden ulkoisen tekijän jälkeen täydellisen onnellisia, ilman vastoinkäymisiä tai kielteisiä tunteita.  Mikä nyt ei tietenkään pidä paikkaansa. Kirjassa korostettiin, että haaveen toteutuminen synnyttää aina kasan uusia haasteita, joten kehä on aina olemassa. Esimerkkinä käytettiin uuden auton saamista: Ihminen haaveilee kauan uudesta tuliterästä autosta ja kovan työn ansiosta tilanne lopulta mahdollistuu. Auto saapuu talouteen ja ylläpitää olotilaa onnellisuudesta jonkun aikaa. Kunnes hetken päästä autohaave synnyttääkin omistajan mielessä kasan lisää haasteita: Autoa onkin aika kallista ylläpitää. Mitä jos joku naarmuttaa sitä? Auto kuluu. Oliko tämä sittenkään sellainen asia, jonka haluan? Tämä auto ei tuokaan minulle enää niin paljon iloa. En olekaan onnellinen!

Olen huomannut saman ilmiön myös mm. kumppanin löytämisen jälkeen, sekä naurahtaen kyseinen haasteklusteri osoitti olemassaolonsa Sveitsihaaveeni toteutumisen jälkeen (ja elän sitä elämää tällä hetkellä).

Saavutamme jotain, mutta tilanne vaatiikin esimerkiksi minulta ihmisenä enemmän, huomaankin riittämättömyyttä, kumppani ei vienytkään ahdistusta pois jne. Mitä tahansa! MUTTA.

Kun hahmottaa tilanteen välttämättömyyden, ei annakaan onneansa pois perustein ”en olekaan enää iloinen tästä haaveesta, koska se toi lisää ongelmia”. Kun ymmärtää, että elämä on yhtä kehää, ja oikeasti ainut parannuskeino on oppia suhtautumaan tilanteisiin kevyemmin, enemmänkin kivana haasteena kuin ahdistavana ongelmana. Tai kun tajuaa kliseisesti, että oikea onni ei tule ulkoisista asioista, vaan sitä on kuka ON (sillä jumalaisella hetkellä).

Kun ulkomaanhaaveeni toteutui, olen huomannut pohtivani kielipätevyyttä, uusien ystävien ja tuttavapiirien hankintaa, työnhaun haastavuutta, parisuhteen tilaa, käytännön asioiden järjestelyä jne. Eli  aika paljon mitataan sitä, luotanko itseeni, kestänkö epävarmuutta.

Tällä kertaa pohdinnat eivät vaan lannista minua, sillä olen oppinut ajattelemaan, että on ihana oppia uusia  asioita ja kehittyä elämässä. Silleekin voi suhtautua!