Kulunut vuosi on ollut vähintään…. hämmentävä. Kaikenlaista on tapahtunut, toisaalta ei juurikaan mitään! Mutta ehkä elämää ei voikaan mitata konkreettisilla asioilla, jotka tapahtuvat. Jotkut muutokset ovat päänsisäisiä ja menevät eteenpäin ja muuttuvat fyysisiksi sitten, kun aika on. Ennen isoja muutoksia täytyy mennä henkisesti monta askelta eteenpäin. (Mun mielestä hyvä konkreettinen esimerkki on vaikka oman yrityksen perustaminen. Se saattaa tapahtua hetkessä, mutta on muhinut jollain alitajunnan tasolla jo kauan kauan kauan ennen varsinaista H-hetkeä. Ehkä ainut tärkein asia tavoitteen saavuttamisessa on usko ja halu, että toive toteutuu joskus.)

Oon jollain tietyllä tasolla huono reflektoimaan vuotta 2021 taaksepäin. Kuvia katsellessa palaa tiettyihin hetkiin ja sit tajuaa taas, että elämä koostuu pelkästään pienistä hetkistä ja ne muodostavat päässä kokemuksen asiasta, jota kutsumme Elämäksi. Joskus kuvaa katsoessa muistan jopa fiiliksen, mikä mulla oli kuvanottohetkellä. Siksi kai voisin väittää, että positiivinen elämänasenne määrittelee aika paljon elämän yleissävyä. Ynseä asenne saa kaiken värittymään harmaaksi.

Olen lakannut tekemästä vuosittaisia uuden vuoden toiveita ja tavoitteita. Jollain tasolla toiveita on hauska miettiä (ehkä mieli saa jotain extravälittäjäaineryppäitä jos jaksaa pitää kiinni tavotteista ja saavuttaa toiveet), ainakin sillä tasolla kuin asettaisi GPS:sään määränpään, mutta ei määrittele tarkemmin reittiä. Jotkut ihmiset kai puhuvat manifestoinnista (”pitää vaan ajatella ja toivoa ja asiat maagisesti ilmaantuu”), mutta spirituaalinen ja pakkomielteinen toiveiden ajattelu ei oikeasti vie kohti tavotteita ja sit taas toisaalta oikeasti haluamat asiat toteutuvat kyllä, mutta ei sillä ole mitään tekemistä rituaalien kanssa.

Haluamisessa ei ole mitään vikaa; päinvastoin toivoisin ihmisten vielä naivimmin TOIVOVAN JA TIETÄVÄN, että ovat kaiken arvoisia. Kaikkea ei voi saada, mutta ne asiat toteutuvat, jotka oikeasti ovat sinua varten. Ilman, että tarvii tehä yhtään manifestoivaa ajatusta tai toivekarttaa (ellei se oikeasti tuo iloa, resonointi on eri asia) . Ei tarvi väkisin muokata itseänsä ”saat sen mitä olet” -ajattelumaailmaan.

Loppu vuonna olen alkanut ajattelemaan näin:

Ajattelin aikaisemmin, että mun pitää tuntea itseni jonkinlaiseksi tai spesiaaliksi ja olla ensin ”tarpeeksi hyvä” ”rakastaa itseäni ensin” jne. saadakseni kaiken sen, mitä haluan.

Ei tarvitse.

Ei tarvi olla niin sanotusti valmis ja tietyssä mielentilassa, että voi saada parisuhteen. Ei tarvi tietää kaikesta kaikkea, saadakseen toivomansa työpaikan. Ei tarvi olla minkäänlainena saadakseen ystäviä ja syvällisiä suhteita. On tärkeetä antaa itsellensä lupa saada nää kaikki, vaikka ei olisikaan ”valmis”.

Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ovat paljon ilkeämpiä, laiskempia, vähemmän tietoisia jne. kuin sinä, ja silti asiat toteutuvat, kuten he haluavat.

Joten jos jotain toivon kaikille ensi vuodeksi, se olkoon tämä:

Saat kaiken mitä haluat, jo nyt, sellaisena kuin olet <3  Hyvää uutta vuotta!