Oivalsin tänään, että ongelman ratkaisua seuraa aina uusi ongelma! Tai saavutetun asian seurauksena syntyy aina uusi ongelma. Eli niistä ei koskaan pääse eroon. Mutta se jos mikä on sitä elämässä eteenpäin menemistä.

Tai siis kun me aina toivotaan pääsevämme tilanteeseen X, jotta päästään jostain tunteesta eroon tai joku asia tekee meidät autuaaksi, tai että sitten mulla ei oo enää ongelmia ja oon onnellinen TAI IHAN MITÄ VAAN, niin eeei se kuulkaas sillai mee hahaha.

Tai siis eikun siis nyt tulee kivempi kommentti:

On vain opittava sietämään epävarmuutta.

Eli siis konkreettinen esimerkki: haaveilet vaikka siitä ihanasta poikaystävästä ja ajattelet että sitten kun saan sen niin ongelmat häviää ja kaikki on ihanaa ja lallallala. Mutta sitten kun kohtaatkin sen poikaystävän niin syntyy aina uusi ”päänvaiva”. Alatkin miettimään, miten ylläpitää suhdetta, tykkääkö se sittenkään musta, ai me riidelläänkin…

Tai haaveilet uudesta autosta ja sitten kun saavutat sen, niin uusi päänvaiva onkin, että miten sittenkään ylläpidät tätä autoa ja mitä jos joku naarmuttaa sitä….

Eli kehä on aina olemassa. Siitä ei koskaan pääse pois. Toisaalta karua, mutta toisaalta se on se, mikä vie elämässä eteenpäin ja aina uudelle tasolle.

Eli kun mä haluan elämässä eteenpäin niin yritän taklata vain asian kerrallaan, eli mitä juttuja tänään mun eteen nousee taas. En mieti tuhatta askelta eteenpäin. Ja sitten myös yritän tehdä sovun sen asian kanssa, että ikinä ei ole lopullisesti tasaista, jos haluaa mennä elämässä eteenpäin. Ja siihen pitää vaan sopeutua.

****

Olin tänään kävelyllä vanhoilla huudseillani, eli lähellä Neljättä linjaa. Asuin siellä pari vuotta sitten ja heräsi taas samoja fiiliksiä kuin silloin.Hauskaa! Niin se elämä vaan menee eteenpäin ja muuttuu. Olin silloin eronnut, ruvennut seurustelemaan ja sen jälkeen olen muuttanut vielä kaksi kertaa, kun asiat pyörähtelivätkin pari vuotta todella nopeasti suuntaan ja toiseen.

Nyt odottelen viikonlopuksi Turusta saapuvaa nykyistä poikaystävääni ja voin pitkästä aikaa kertoa olevani hyvin onnellinen.

Saavuttaakseen jotain,

joskus sen sijaan, että tekee jotain uutta, ajattelee uudesti, ”kehittyy” ihmisenä,

täytyykin miettiä,

mistä rajoitavasta ajatuksesta pitää päästää irti?

Mikä rajoittaa minua ollakseni se, kuka haluan? Mikä ajatus painaa eniten alaspäin ja estää saavuttamasta sitä mitä haluan?

Siis ihan kaikessa!

Joskus painavimman ajatuksen löytäminen vaatii kaivamista, kaivamista kaivamista.

Me voidaan haluta vaikka ”unelmien” parisuhdetta ja juosta ihmisten perässä ihmetellen, miksi emme saa ketä toivomme. Ja sitten ihmettelemme, miksi aina saamme vaan niitä, jotka kohtelevat huonosti ja homma ei toimi. Miksi päädymme näihin tilanteisiin? Mikä on se kaikista rajoittavin ajatus, joka estää saavuttamasta toivomaamme tilannetta?

Mulla se oli muutama vuosi sitten sellanen ajatus aivan kaiken pohjalla, että en ansaitse tällaisena sellaista, kenet oikeasti haluan. Ja niin päädyin suhteisiin, jotka olivat siis hyviä suhteita, mutta seurustelin jatkuvasti sellaisen kanssa, jota en itse oikeastaan halunnut. Tuo yksi rajoittava ajatus vaikutti tekoihini alitajuntaisesti niin paljon, että en tehnyt itselleni oikeita ratkaisuja.

Muistan itseasiassa kävelleeni Mannerheimintietä treenien jälkeen pimeässä ja yhtäkkiä päähän tuli kirkas ajatus, että ”siis ei helvetti. kyllähän MINÄKIN ansaitsen sen kenet haluan? Miksi annan tollasen ajatuksen rajoittaa itseäni?”

Joskus rajoittavimmasta ajatuksesta luopuminen muuttaa huomaamatta myös muita elämän osa-alueita. Jos pystyy päästämään irti esimerkiksi sellaisesta ajatuksesta, että ei ole yhtä arvokas kuin muut (muokkaamalla ajatusta vaikka hieman siihen suuntaan, että ”kukaan ei ole yhtään sen spesiaalimpi :D”) niin se näkyy ihmissuhderintamalla siirtovaikutuksen seurauksena myös työpaikalla, perhejuhlissa, kavereiden kanssa, harrastuksissa…

Mistä rajoittavasta ajatuksesta haluat pitää kynsin ja hampain kiinni? Ja miksi?