”En tiedä, mitä ajattelen, ennen kuin kirjoitan siitä.”

Makaan kesälomalla usein sohvalla katsomassa jotain TV-sarjaa ja mietin, että haluaisin taas kirjoittaa. Toiminta nousee jatkuvasti mieleeni ja vaatii ideaan tarttumista. Estän itseäni kirjoittamasta, koska mieleni selittelee tarinoita siitä, miten koko kirjoittaminen on turhanpäivästä.

Keksin tekosyitä, miksi kirjoittaisin; mitä väliä kirjoittamisella on? Miksi edes kirjottaisin? Mitä edes kirjottaisin? Huomaan kuitenkin pääni pyörittelevän teemoja jatkuvasti: hei toi vois olla hyvä aihe kirjottaa! Onpas kiinnostava oivallus! Jos vaan kirjoittaisin omaan ilooni!  Kirjoitan oivalluksia joka päivä kännykän muistioon, joten aiheita riittää suhteellisen paljon. Istuessani nyt Turun kirjastossa odottamassa, että pääsen soittamaan pianoa, tuntuu hyvältä kirjoittaa edes jotain. Ja voi hitto, kun mieli alkaa heti sysäämään että äähhhh ihan turhaa koko homma, jaksaako edes alottaa. Yritän puskee tämän tunteen ohi!

Joskus syitä kirjoittamattomuudelleni on, että haluan kirjoittaa ”vääristä syistä” ja kyseenalaistan, onko mieleen nousevia aiheita sittenkään tarpeen kirjottaa. Tästä itsensä negatiivisesta sorkkimisesta tuli mieleen Brene Brownin haastattelu erässä podcast -jaksossa, jossa hän kertoi ajattelevansa itsestänsä välillä täten:

”Ajaessani autoa, rengas puhkesi. Auton renkaan puhkeaminen on täysin oma vikani ja syy on siinä, etten ole urheilija, koska urheilijat ovat aina hyvin kurinalasia ja heille ei varmasti käy tälläisia juttuja, koska he tarkistavat aina kaikki asiat”.

Hahah. Breneekin nauratti. Mut mun mieli on samanlainen epälooginen iso möykky, jota tää kirjottaminen purkaa aika hyvin.

En myös usko olevani ainut, joka kamppailee tällaisen sahaamisen kanssa; tehdäkö vai eikö tehdä. Mikähän prosentti ihmisistä oikeasti tarttuu esimerkiksi pieniin bisnesideoihin ja ryhtyy toimeen? Toimeen ryhtymistä vaikeuttaa omalta osaltani ainakin se, että yritän nähdä koko polun auenneena edessäni, vaikka oikeasti pitäisi ottaa vaan intuitiivinen askel johonkin suuntaan ja uskoa, että askel askeleelta etenen ja teen oikeita ratkaisuita. Ei aina tarvikaan olla strategiaa. Jotkut ihmiset ovat luonteeltaan strategisempia, mä en, ja se on vapauttavaa. Eli ehkä kirjotan fiilistellen ja menen sen fiiliksen mukana.  Kaipaan projektia, ja uudestaan säännölliseen kirjoittamiseen tarttuminen voisi toimia hyvänä sellaisena, koska se pakottaa tarkastelemaan maailmaa sellaisesta vinkkelistä, jotta saan kirjoitusideoita.

Aiheeseen liittyen törmäsin pari päivää sitten Kurt Vonnegutin lainaukseen uusien taitojen opettelusta. Kurt kertoi tekevänsä kaikenlaista luovaa, kokematta olevansa niissä kuitenkaan taitava, mutta muutti ajatteluaan kuultuaan tämän:

 “I don’t think being good at things is the point of doing them. I think you’ve got all these wonderful experiences with different skills, and that all teaches you things and makes you an interesting person, no matter how well you do them.” And that honestly changed my life. Because I went from a failure, someone who hadn’t been talented enough at anything to excel, to someone who did things because I enjoyed them.”

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Parin päivän Ahvenanmaan reissulle vinkkejä

Reissuvinkit ovat aina tervetulleita. Mun googletetuin juttu on varmaankin yhdistelmä ”tuleva matkustuskode + vinkit + blogi”.

Lähdettiin kahden päivän pikaiselle Ahvenanmaareissulle pyörillä ja ei hirveesti suunniteltu tätä, paitsi yöpaikan osilta. Pyörät + majoituspaikka + kolme innokasta muidua = paras kombo seikkailulle ja hetkessä syntyville ideoille.

Majoitukselle VAHVA suositus. Päälle 10kilsan päässä Maarianhaminan keskustasta, mielettömän ihana Brobacka Gästhem . Kaikki hoitui helposti, miljöö ihana (puutarhapiha, ilmainen sauna, grillipaikka), herkullinen aamiainen, rauhallinen majoitus, siistit huoneet ja mielestäni kohtuullisen halpa. Meillä oli kaksi yötä 80 euroa per pää

Muita ajatuksia ja ideoita:

Syökää laivalla aamiasbuffet (Viking line Turusta) ja menkää sään salliessa loppuajaksi makoilemaan aurinkokanelle. Hetkeksi voi unohtaa murheet ja kuvitella olevansa ulkomailla oleva reilaaja, jolla ei ole kiire yhtään mihinkään. Reppu tyynyksi ja makoilemaan! Tax freestä karkkia ja sipsiä (ja uus lippis).

Jos ei oo omaa pyörää tai käy sillä lailla kuten toiselle matkakumppanilleni, että just lähtöpäivän aamuna pyöränkumi oli puhjennut, niin Ahvikselta saa vuokrattua pyörän vaikka heti sataman jälkeen. En muista mestan nimeä, mutta google auttaa. Sisään vaan ja huutelemaan, että kan jag hyra en cyckel. Sittenpä saat pyörän, se tulee tosi käteväksi reissussa, jos autoa ei ole. Oikeestaan tähän väliin voisinkin sanoa, että Ahvenanmaalle ei kannata lähteä ilman pyörää tai autoa. Maarianhaminan keskusta ei ole häävi ja aikaa ei saa kulumaan keskustassa pitkäksi aikaa.

Käytiin kuitenkin menomatkalla syömässä keskustassa lounas ravintola Indigossa. Lounaaksi hyvä ja helppo. Poljimme sen jälkeen majapaikkaamme ja ihastelimme Ahvenanmaan maisemia ja sitä fiilistä kuin olisin himassa Pohjanmaalla konsansaan. Rauhallista, ihmiset ystävällisiä ja joka puolella kauniita peltoja!

Ensimmäisen illan tekemiseksi meille riittikin se, että etsittiin lähin ranta (Godbyn uimaranta, oikein jees!), käytiin kaupassa ja mentiin rannalle ottamaan loppuillaksi aurinkoa. Joskus riittää hengailu hyvässä seurassa auringonpaisteessa.

Toisena päivänä lähdettiin tutkailemaan Kasteholman linnaa ja käytiin syömässä Smakbyn ravintolassa. Suositus! Menkää! Lounasaikaan taas.

Sit saatiinkin paska idea lähtee luontopolulle? Miksi? Oltiin Ahvenanmaalla ja kaikki punkkipelkosia? Meidän yleisin googletuksen aihe oli tappaako punkit?? Ja sit me mentiin keskelle mettää? Jätettiin pyörät pienelle hiekkatielle ja lähettiin tarpomaan, kunnes huomasin kaverini jalat täynnä pieniä punkkeja ja ruvettiin kaikki kolme huutamaan ja juostiin täysiä takasin pyörien luo, revittiin vaatteet pois päältä ja pyyhittiin punkit pois. Well done! Hyvästä sketsistä tääkin tilanne, kun kolme naista seisoo alusvaatteissa random hiekkatiellä huutamassa.

Palauduttiin nopeesti. Päätettiin käydä uimassa vielä. Kannattaa aina pulahtaa kun voi. Sit mentiin kaupan kautta majatalolle, jossa grillattiin! Jos mietit mitä grillata (kaipaatte vinkkejä kaikkeen, tiiän), niin makkaraa ja kasviksia, sit etikkainen valmissalaatti ja patonki riittää. Ja sit koska reissussa on kiva tutkailla kauppoja, niin ruotsalaiset irttarit uppos myös. Jippii.

Sit huoneeseen kattomaan yhen ihmisen kännykästä realitya.

Jätettiin viimeselle päivälle Maarianhaminan keskusta: kirppari ja syömään Niskaan ja sit laivalle. Laivalla maattiin taas aurinkokannella, shopattiin tax freessa ja kuunneltiin jotain bändiä ja juotiin yhet kossuvissyt.

Seuraavaksi meen autolla Eckeröön ja muuhun ulkosaaristoon. Mutta tämäkin reissu pyörillä oli hyvä ja hauska ja naurettiin paljon.

Kulttuuri Oma elämä Matkat Suosittelen