Mä haluun loistaa itseni vuoksi (tapahtui elo-syyskuussa)
Tänään on vielä lämmin ja tuntuu hieman kesältä – joskus kaipaan Sveitsiin, sillä lämpötilat pysyttelivät mukavimmissa asteissa pidempään.
Mulla on tosin aina pieni kaiho jonnekin ulkomaille ja pärjäisin paremmin maissa, joissa syksy ei tulisi RY MI NÄL LÄ. Ja kaipaan muutenkin – seikkailun ja kaiken muun takia. Satuin eilen lukemaan jotain astrologista shibiibibibiblibii itsestäni ja siinä sanottiin, että tasapainottelen aina sen kanssa, että lähteäkkö vaiko jäädä ja se kuvasi minua hyvin. Olen myös se ihminen, joka luulee että voi paeta itseänsä muuttamalla tai tekemällä jonkun muun ison muutoksen. Vähintään vaihtamalla huonekalujen järjestystä.
Mutta niin se kesä meni. Elokuu ja syyskuu. Elokuu oli täynnä tapahtumia ja menemisiä, kaverini kuvaili Instagram-elämäni perusteella, että elin jatkuvaa huoletonta festarielämää, mikä pitää osittain paikkansa. Mitähän muuta ihmiset ajattelevat minusta instaelämäni perusteella? No eipä sillä merkitystä! Mutta elokuun jälkeen olin väsynyt, niin väsynyt että syyskuu on mennyt vain paikkaillessa sitä kaikkea. Toisaalta pidän arjesta, vakaudesta ja turvallisuuden tunteesta. Siitä,että on aivokapasiteettia taas miettiä kavereiden näkemistä ja harrastuksia. Istua vähän aikaa illalla sohvalla ja tylsistyä. Tai mun kohdalla ahdistua, koska en vaan välillä osaa olla yksin; yhdistän sen jonkun menneen hetken ahdistavaan tilanteeseen, kun olen ollut yksin. Niinkuin yksinolo olisi jotenkin vaaraksi tai mitälie hölynpölyä pääni välillä selittelee.
Olin elokuussa Flowssa kolme päivää ja muistan sen jälkeen, että kesti kauan selvitä siitä väsymystilasta. Oli kivaa, pukeuduin paljettipaitaan josta sain tahtomattani paljon kehuja. Miksi se jäi mieleen? Salakuljetettiin juomia sisälle alueelle. Idles ja Kokoko olivat parhaat keikat. En kerennyt nähdä kavereita paljoa, koska kaikki olivat aina jossain. Join lauantaina darrassa pahaa viiniä ja sitä samaa viiniä oli ystäväni ostanut viime viikonlopun illanistujaisiin. Ja koomisesti myös kummini oli päivittänyt insta-tarinaansa kyseisestä viinistä, että PAHAA on. En muista sen viinin nimeä, joten en voi pelastaa teitä tältä viiniltä, mutta siinä on etiketissä kai joku sitruunan kuva.
Mutta niin se elokuun Flow ja sitten siitä viikon päästä Lappeenrannan hc-festarit ja uuh ihana Lappeenranta. Illan kohokohta oli kuitenkin, kun mentiin paikalliseen Wallikseen laulamaan karaokea ja jossa yksin vedin Oasiksen Don’t look back in angerin siten, että paikallinen brittifutisfani innostui ja juoksi ympäri pubia. Ja sain hetken kuvitella olevani stara. Meillä oli myös rannekkeet, joilla sai kaikista juomista -50prosenttia alennusta ja kuvittelin hetken olevani 18 vuotias ja Seinäjoen Onnelassa. Olinkohan silloin onnellinen?
Kun aloittaa uuden suhteen joutuu väistämättä tutustumaan myös moneen muuhun uuteen ihmiseen. Siis toisaalta aika hauskaa. Olen tehnyt sen aika monesti elämäni aikana. Tutustunut miljoonaan (silloin sanotaan korostetusti MILJOONAAN kun halutaan korostaa että ihmisiä on paljon) uuteen ihmiseen ja sitten kadottanut ne eron jälkeen taas elämästäni. Sitten taas ja sitten taas. Tällä kierroksella se on alkanut hieman väsyttää, olen ollut muutenkin hieman sumussa, tuntuuko asiat miltään, mitkä asiat toistuvat. Ihmiset ovat ihania, mutta en jaksa enää yrittää. Mikä voi olla myös tervettä. Sosiaalinen ähky on kuitenkin ollut aika paljolti läsnä elokuussa ja epämukavuusalueella jaksaa olla jonkun aikaa, mutta sitten pitä hetkeksi palata omaan kuplaansa omien tuttujen ihmisten kanssa, jotta pää saa prosessoitua kaikkea. Tätä kaikkea. Mua, joka etenee kaikessa salaman lailla.
Hyvä juttu jatkuvasta ihmisaltistuksesta on se, että en enää mieti kenelle puhun ja mitä ja olen vaan kaikille se sama.
Elokuun lopussa lennettiin viikoksi yhteiselle lomalle Kreikkaan Rodokselle. Poikaystäväni ystävät olivat samassa hotellissa ensimmäisen puolikkaan lomasta ja loppuloma vietettiin kahdestaan Symin saarella. Olen ollut veneessä koko loman. Tai siltä tuntuu. Katamaraani-retkellä ja sitten vuokrattu omaa pikku venettä, koska Symillä eri rannoille pääsee vaan veneellä. Suosittelen vuokraamaan pikkukoralliveneen. Hauska kokemus. Ei vaatinut aikaisempaan ajotaitoa, paitsi itseluottamusta, mutta sillä pääsee muutenkin pitkälle elämässä. Symi oli ihana, mutta 3 päivää riitti mainiosti. Seuraavaksi jos menen lomalle haluan surffaamaan, festareille, junalla Saksan läpi tai Japaniin. En tiedä haluanko paljoakaan asioita elämässäni, mutta uusia kokemuksia ainakin.
Olen ruvennut miettimään sitä asiaa, että haluaisin toteuttaa itseäni voimakkaammin tässä elämässä. Ja että jos tekee jotain erikoista ja erityistä niin silloin on normaalia tuntea olevansa yksin ja erilainen koska se vaatii sellaista omaa polkua ja keskittymistä ja pokkaa. Miten voisin riskillä tarttua enemmän itseäni kiinnostaviin asioihin ja aloittaa toteuttamaan vaikka ei olisi tarkkaa suunnitelmaa, strategiaa tai varmuutta lopputulemasta? Elämäni vaikein kysymys.
