Kehittämisen varaa

Plöäääääh on mun eka fiilis, kun mietin, mistä kirjottaisin. Oon pitkittäny postausten kirjottamista,  päässä on pyörinyt ihan liikaa kaikkea. Yleensä postaukset tulee sellasesta AHAA -hetkestä ja aihe ikään kuin vain puskee mun läpi. Nyt ajattelin kuitenkin ottaa riskin ja matalalla kynnyksellä tarttua niin sanotusti hetkeen. Luen muuten Julian Cameronin The Artist’s wayta, jossa hyvinkin ohjeistetaan vaan LUOMAAN jotain ilman, että vaatii lopputulemalta jotain. Kaikki alkaa jostain ja itsensä turha punakynäköinti (juu, opettajana saan käyttää tota termiä!) vaan tappaa kaiken lapsenomaisen ilon itsensä toteuttamisesta.

Viime viikkojen aikana mun tavoitteena on ollut lisätä iloa elämään. Etsiä, mikä aidosti tuo iloa. Sellasta ihan hullun hauskaa tekemistä, jonka tarkotus ei ole johtaa mihinkään. Mä ainakin voin nostaa käden ylös siinä vaiheessa jos kysytään, että yrittääkö joku joskus elää ns. instagram-elämää ja elää elämää sillee, miten mukamas kuuluisi elää. Niinpä yritän välillä kääntyä sisäänpäin vaan etsimään naurua.

Joten viime viikkoina, sellasta puhdasta iloa ja keveyttä mun elämään on tuonut esim. hyvien liukurispottien ettiminen alppipuistosta, hiihto ja oon pelannu pelejä. Siis tietokonepelejä. Aivan uskomatonta! Pelasin lapsena paljon ja siis jos näin hyvin saan irrotettua pelaamisella pääni kaikesta muusta stressaavasta niin…. Miksi oon ikinä lopettanut? Ainiin, rupesin pitää sitä nolona! Hyvä MINÄ.

Tiedän, että kaikkia puolia pitäis itessään rakastaa (kai), mutta vihaan joka ikinen kerta niitä hetkiä, kun alan ottaa elämän liian vakavasti.

Niinpä listaan häikäilemättömästi muutkin asiat, joissa mulla on vielä parantamisen varaa ja joita voisin vähentää:

optimistisuuden katoaminen

liian nopeat johtopäätökset

äkkipikaisuus

reaktiivisuus

satunnainen dramaattisuus ja kapeakatseisuus

hätiköinti

tilanteiden ennaltaeläminen

itsensä pienentäminen

epäluotto tulevaisuuteen

kärsimättömyys

ylikierroksilla eläminen

Ihan rehellisesti tässä nyt on petrattavaa. Opin nämä asiat taas sillä, että viikossa on räsähtäny kaikki elämän draama taas yhteen hetkeen ja minähän opettelen vaan puhaltelemaan läpi. Miettien totta kai, että tunteilla ei tarvi elää (Jos se human design taas kiinnostelee, niin mulla on avoin tunnekeskus ja otan kaikkien muiden tunteet itteeni, tuplaan ne ja sitten en osaa aina käsitellä niitä ja ne räjähtää käsiin ja on haitallisia muille – myönnän!)  ja tunteisiin ei tarvi reagoida. Mutta hei, onneksi on tämä ihana elämän mittainen elämä tässä vielä edessä.

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Human Design on THE juttu mulle!

Kirjoitan tän nyt hieman intuitiivisesti.

Sivuutan jossain teksteissäni Human Designia ja miten se on auttanut mua itsetietoisuuden lisääntymisessä. Yläpuolella oleva kartta on minä! Pidin HD:tä aina sellasena ”no onks tää vähä tällästä astrologiaan liittyvää woohooota”, mutta kun läpällä tein äitille ja siskon poikaystävälle jouluna luennan heidän kartastaan ja äiti rupesi itkemään helpotuksesta, kun kerroin jostain piirteistä että ”ei sun tartte enää piilotella tätä ja tätä osaa itsessäs!”, niin tuli sellanen olo, että huh ehkä tää ei ookkaan ihan tyhmää. Joten uutena vuonna kun skumppapäissämme satuttiin puhumaan luonnetesteistä ja astrologiasta, kävin nopeasti läpi myös kavereiden HD-kartat. On ihanaa, kun luennan jälkeen jengi on sillee what, mitä sä just sanoit.

Sekin on jo helpottavaa, että HD antaa niin sanotusti luvan sille, että kaikilla meillä on ihan erilainen tapa tuntea, ajatella ja ymmärtää asioita. Jotkut ovat intuitiivisempia päätöksessään ja joidenkin päätöksiin vaikuttaa tunne. Kaikilla ei ole myöskään luontaista tahdonvoimaa ylläpitää päätöksiään (vaikka se ois kuinka ihailtavaa yhteiskunnassa. Eli jos oot joskus miettinyt, miksi joillekin on helppoa pysyä päätöksessään lenkkeillä kolme kertaa viikossa ja sulla ei, niin se voi ihan kuule olla sulle energiantuhlausta yrittää edes pysyä johdonmukaisena asioiden suhteen!).

Ensi askeleissani HD:n saralla mulle helpottavin asia oli tietää energiatyyppini, eli olen Projector, jolla ei ole luontaisesti paljoakaan energiaa, joten sitä tulee käyttää viisaasti! Oon varmaan välttyny jonkun sortin burn-outilta, kun oon hyväksyny sen, että mun ei oo tarkotuskaan täällä vaan juostajuostajuostajuostakiirekiirekiirekiire.

Kun nyt jälkikäteen kahta vuotta viisaampana syvennän edelleen HD:n maailmaa, omasta kartastani voin sanoa esimerkiksi sen, että avoimen identiteettikeskukseni takia mulla ei tarvikaan olla välttämättä tiettyä identiteettiä elämässä tai se voi vaihdella. Tää tarkoittaa sitä, että mulla ei tuu koskaan olemaan selkeää visiota siitä, mitä haluan elämässä tehdä ja on tärkeää päästää kontrollista irti. Avoin identiteettikeskus tarkoittaa usein myös sellasta fiilistä, että ”en tiedä kuka oon” ja mulle on energeettisesti turhaa edes vaivata päätäni asialla, koska mun identiteetti vaihtelee sen mukaan, kenen kanssa/missä porukassa oon ja mukaudun sen mukaan.

Oon nuoresta asti miettiny totakin, että miks mun fiilis vaihtelee ryhmästä riippuen ja välillä tuntuu, että haluan olla identiteetiltäni urheilija, sitten pukeutuakin bändipaitoihin ja ja juoda vaan kaljaa, yhtäkkii kiinnostaakin taas joku kolmas asia, jota ilmentää jne…. Vahvuuksia tässä on se, että oon nopea mukautumaan ryhmään kuin ryhmään ja aistin todella nopeasti, onko joku ympäristö tai ihmiset mulle hyväksi vai ei.

Muutama muu maininta kartastani: ajatteluni on muun muassa abstraktia ja että mun ei pidä väkisin ymmärtää miten asiat tapahtuu, on tärkeintä pitää yllä vaan hyvää fiilistä ja uskoa siihen, että asiat kyllä järjestyy, muuten seison niiden järjestymisen tiellä. Muutenkin kuten huomata saattaa, oon päästä täysin avoin (valkoinen), mistä täytyy mainita tää helpottava seikka: mun ei oo pakko ottaa mielipidettä tai väkisin yrittää olla VARMA jostain, jos siltä ei tunnu. Näen asiat monelta eri näkökulmalta ja ajatukseni jostain saa vaihdella jos siltä tuntuu. VAPAUTTAVAA.

Sitten vaikkapa sellanen maininta, että avoimista (valkoisista) keskuksista otan muiden energioita vastaan ja saatan tuplata ne. Tunnekeskukseni on avoin, ja olen todellakin aina aistinut toisten tunteet ja luullut niitä omakseni!  Minun ei siis tarvitse toimia tunteitteni pohjalta ollenkaan (mun päätöksenteko on muutenkin täysin intuitiivista) ja voin hyvillä mielin sivuuttaa ne – ei se random vihainen tunne kehossa oo kuitenkaan mun.

Mitä jos tää mun blogi muuttuiskin vaan tälläseks HD-blogiksi? Ois ihanaa 😀

 

Hyvinvointi Mieli