Kaikkien ei tarvi olla ”go go go” -tyyppejä (ymmärrä energiatyyppiäsi paremmin).

Oon todella kiinnostunut Human Designista, joka ei nimenä välttämättä kerro kenellekään vielä mitään. Eksyin tutkimaan HD:tä varmaankin siitä syystä, että olen aina halunnut ymmärtää itseäni enemmän. Tämän lisäksi en ole myöskään koskaan uskonut, että kaikkien pitää olla samanlaisia ja olen etsinyt selityksiä esim. sille, miksi joku jaksaa luontaisesti painaa pitkää päivää ja joku toinen väsähtää aikaisemmin. Jotkut kiinnostuvat monesta asiasta ja vaihtelevat kiinnostuksen kohteita, kun taas joillekin on ominaisempaa elämässään paneutua vaan yhteen asiaan ja tulla siinä asiantuntijaksi. Human Design selittää tätä ja antoi minulle luvan hengähtää ja löytää selityksen ”itselleni”, että ah, minussa ei ole mitään vikaa – olen syntynyt tällaiseksi!

Human Design on todella laaja tiedekunta sekoittaen astrologiaa yms. Seuraan itse Jenna Zoeta (https://www.jennazoe.com/start-here/) instassa ja olen hänen avullaan syventänyt omaa osaamistani ja ymmärrystäni. Tiedän, että ”persoonallisuustestejä” on olemassa ties kuinka paljon, mutta tämä ei ole varsinaisesti persoonallisuustesti. HD ei selitä miksi teet, kuten teet eikä se erottele hyviä ja huonoja piirteitä toisistansa. Itse määrittelisin HD:n geneettiseksi kartaksi, jonka avulla pystyt selvittämään itsestäsi, onko jotkut piirteet täysin opittuja vai ”täysin sinua”. Minulla on esim avoinna ”tunnekenttä”, minkä takia koen todella selkeästi muiden tunteet ja joskus vedän niitä itseeni. Olen aina miettinytkin, miksi pystyn ”aistimaan” muiden tunteita ja tämä selittää asiaa hyvin!

Kannattaa aloittaa ensin selvittämällä oma persoonallisuuskartta täältä: https://www.mybodygraph.com/free-bodygraph/

Oma syntymäaika on laitettava minuutilleen tai koko energiatyyppisi saattaa olla väärin. Itse olen projector.Ihan ensimmäiseksi HD:stä on tärkein tietää energiatyyppisi, joita on viisi erilaista: Manifesting generator, manifestor, generator, projector ja reflector. Voin myöhemmin käydä läpi kaikki viisi energiatyyppiä, mutta selvennän sen verran, että esim. juurikin oma energiatyyppini projector on non-energy type, joka on tullut tänne nimenomaan ohjaamaan muita, ei toimimaan sellasena ”working bee:nä”, kuten esim. generator, jolla on sisäsyntyistä energiaa. Projectoreilla ei luonnostaan ole paljoa energiaa, eikä tarvikaan olla! Tämä ei tarkoita, etteikö projector voisi tehdä samoja asioita kuin kuka tahansa, tai etteikö energiaa olisi mihinkään; meidän täytyy olla vain erityisen tarkkana mihin tuhlaamme kallisarvoista energiaamme.

Projectorin aura on nimittäin erittäin läpitunkeutuvaa ja olemme parhaimmillamme 1-1 keskusteluissa ja tilanteissa. Auramme on todella läpäisevää, minkä takia me usein näemme toisen ihmisen paremmin kuin hän itse ja ikään kuin pystymme”lukemaan ajatuksia”. Siitä syystä energiaamme on tärkeää olla hukkaamatta turhalla työskentelyllä ja säästellä sitä oikeasti tärkeisiin asioihin. Projectorit ovat valitettavasti energiaryhmänä helpoiten burn outin saava, sillä vaikka näemme muut helposti ja meidän on helppo neuvoa muita, olemme usein itsemme huonoimpia asiantuntijoita.

Human Designissa on oikeastaan muutama perusasia, jotka kannattaa vähintään selvittää, ja jotka näkee kartasta heti:

1. energiatyyppi (esim. projector)

2. Strategia: Miten saavuttaa asioita. Jos noudatat omaa strategiaasi, miten toimit elämässä päätösten, muutosten jne suhteen, yleensä välttyy turhautumiselta ja turhalta energiantuhlaamiselta. Kerron taas esimerkin oman energiatyyppini kautta: Projectorin strategia on wait for inviation. Ja se tarkoittaa todellakin sitä, että meidän täytyy ensin tulla henkisesti ”kutsutuksi”, ennenkuin voimme vaikkapa jakaa neuvojamme. Projectorit ovat täällä ohjaamassa ja neuvomassa ihmisiä, koska näemme syvästi asioiden kokonaiskuvan ja muiden ihmisten ”sisälle”, mutta koska meillä onniin läpitunkeutuva aura, meidän täytyy odottaa, kunnes meidät ns. ”kutsutaan” neuvomaan. Itselläni on ollut usein vaikeuksia pidätellä itseäni muiden ongelmien äärellä, koska haluaisin päästä neuvomaan ja ratkaisemaan tilanteen, mutta ilman, että minulta pyydetään apua, minun on turha yrittää auttaa ilman, että vaikutan liian ”bossy”. Tästä syystä saatamme kasvaa usein katkerina, koska projectoreista usein tuntuu, että emme ”kuulu” porukkaan.  Toinen hyvä esimerkki vaikkapa työnhakuun liittyen on, että olen saanut jokaisen työpaikkani siten, että joku on pyytäny, ei niin että olen itse hakenut. Eli silloin käytin strategiaani ”wait for invitation” ja asiat soljuivat eteenpäin.

3. Inner authority: Päätöksentekoelin. Kenenkään ei pidä tehä mielellä päätöksiä. Oma Authority on splenic, mikä tarkoittaa ikään kuin todella voimakasta intuitiota ja tässä hetkessä tietämistä. Koen päätöksenteon kehossa voimakkaasti, tiedän heti onko joku asia oikein vai väärin. Tämä on ollut erittäin tärkeä tietää minulle! Että voin luottaa sisäiseen ääneeni, joka minulla on usein voimakkaana. Siihen, joka jopa tuntuu huonona olona väärissä päätöksissä.

 

 

Muttahei, voin kirjoittaa tästä jatkossa lisää, kannattaa itse tutustua omaan karttaansa ensin!

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään

Miten toivonkaan ettei hän luopuisi minusta

Otsikko on Eero Huovisen kirjasta ”Äitiä ikävä” ja se kolahtaa usein.

Lupasin itselleni, että kirjoitan joka päivä viikon ajan siitä hetkestä, kun julkaisen blogin. Ihan vaan osoituksena itselleni, että koska kirjoittaminen on tärkeää, teen sitä siitä huolimatta, onko teksti mielestäni toimivaa vai ei.

Itseni toteuttaminen on minulle ehdoton henkireikä ja jostain syystä kirjoittamista kohtaan koen aina pientä töytäisyä eteenpäin. Olen kuitenkin huonosti ottanut huomioon sisäisen PING -ääneni, joka hiljaa on hokenut sisälläni että kirjoita kirjoita kirjoita.

Tänään on ollut huono päivä, mutta huonoista päivistä huolimatta pyrin menemään optimistisesti eteenpäin ja löytämään päivästä jotain opittavaa, kehittävää, jotain. Itseoivallusten lisäksi haluaisin jakaa niitä eteenpäin, koska onko minun tehtäväni olettaa, että joku ei oivalluksiani kaipaisi omaan sen hetkiseen tilanteeseensa? Mistä minä voin sen tietää. Siitä syystä sen sijasta, että kirjoittaisin yksityistä päiväkirjaa, avaan ajatuksiani julkisesti blogissa.

Huusin tänään kovaa.

Huusin niin kovaa omaa pahaa oloani, että istuin sen jälkeen pääkivuissa keittiön tuolilla ja katsoin maahan. Hävetti ja oksetti koko tunteenpurkaus. Hävetti, koska tuntuu, että en pääse koskaan irti tällaisesta toimintamallista, että MINÄ loukkaannun ja MINULLA on oikeus sanoa, mitä huvittaa.

Huutamisen jälkeen tulee huono omatunto. Itsensä parjaaminen, että eiköhän hänellä olisi helpompaa jonkun toisen kanssa. Että elämä olisi hänellä varmasti kevyempää erilaisessa suhteessa. Että ajatteleekohan se nyt, että olisinpa jonkun toisen kanssa. Että, että, että. Miksi otan asiat niin raskaasti, miksi en tuo iloa suhteeseen, miksi.

Huusin, etten jaksa tätä suhdetta

Mutta tajusinki, etten tarkoittanut suhdetta vaan itseäni siinä suhteessa ja mitä se paljastaa minusta.

Kuten aiemmin kirjoitin, käyn usein ystävieni kanssa ihmissuhdekeskusteluita. Olen hyvä antamaan toisen näkökulman muille, mutta en osaa välillä itse rauhoittaa itseäni. En välillä tiedä edes, mistä aloittaa. Anteeksiannosta? Armollisuudesta?Jos muistan oikein, tällaisen keskustelun kävin kerran:

”Hermostuin taas ja pelkään, että hän ajattelee, että olen vain tuota, että hän aina näkee vain tuon puolen minusta. En tiedä miksi otan niin henkilökohtaisesti itseeni pienistäkin asioista.”

Me ei voida oikein koskaan tietää, mitä toinen ihminen lopulta ajattelee. Vaikka omasta mielestä olisi ollut paras ja mukavin ja ihanin, jotain voi silti tapahtua. Eikä me voida oikein irrottaa mitään osaa itsestä sen takia, että oltais jollekin jotain. Tietysti, jos joku oma käytös aiheuttaa itsellekin paljon päänvaivaa, sitä voi kai pohtia, että haluanko joka päivä tuntea näin tai onko tää pahan olon ylläpito hieman turhaa.

Ehkä kliseisesti sanottuna, se oikee ihminen kyllä haluaa olla meidän kanssa kaikista puolistamme huolimatta. Ja että me näemme itsemme todennäköisemmin kriittisemmin kuin joku toinen.

Toisaalta se paha olo voi johtua myös siitä, että pohjimmiltansa tietää tekevänsä väärin ja toimivansa omia arvoja vastaan, ei ole niin sanotusti ”linjassa” itsensä kanssa. Joskus auttaa fokuksen suuntaaminen muualle kuin niihin huonoihin asioihin, joskus oikeiden kysymysten esittäminen itselle ”viekö tämä ajattelu minua eteenpäin vai taaksepäin?”

*********

Minulle pelottavin ajatus oli tänään se, että tää kaikki on oikeastaan vain mun käsissä.

Ja sittenkun pohdin asiaa tarkemmin, ajatus olikin helpottava. Saan itse päättää totuuteni, fokukseni ja koko suhtautumisen elämään ja sen tapahtumiin.

(Unelmani olisi pitää palstaa, jossa ihmiset kysyvät ihmissuhteisiin ja pelkoihin liittyviä kysymyksiä ja vastaisin niihin. Omista melt downeista huolimatta oivallan aina jotain, enkä malta pitää niitä sisälläni.)

 

Puheenaiheet Oma elämä Parisuhde Ajattelin tänään