En ole kirjoittanut pitkään aikaan.

Tiedän!

Elämäni on muuttunut yhtäkkiä sellaiseen suuntaan, etten osannut sitä itse ennustaa. Tai ehkä osasin, jotenkin intuitiivisesti.

Mutta palaan siihen ehkä myöhemmin.

Mietin joskus sitä, kuinka aloitin mun henkisen projektin matkalla uuteen työhön ja miten sen tein. Koska joskus kun vaihtaa kokonaan alaa, niin asiat eivät ole ehkä niin yksinkertaisia. Joskus suurinta muutosta konkreettisen alan vaihdon lisäksi tarviikin oma identiteetti ja pelkkä puhdas luotto siihen, että kyllä asiat sitten muuttuvat jossain välissä.

Mutta jotain konkreettistakin pitää tehdä. Siis hakemusten lähettämisen suhteen.

Etenkin jos ei ihan tarkalleen tiedä, mitä sitten tahtoisi tehdä, jos ei tee sitä, mitä nyt.

Muistan aloittaneeni alanvaihdon hakemalla työpaikkoihin, jotka minua kiinnostivat. Ihan siis siitäkin syystä, että halusin saada kokemusta työnhausta ja mahdollisesti työhaastatteluista. En aina olettanut, että pääsen työhön, mutta pidin haastattelua suuntaviivana päästä jonnekin.

Suurin ongelmani oli, etten selkeästi tiennyt, mitä halusin. Se hahmottui pikku hiljaa. Aloin miettimään silloisesta työstäni ominaisuuksia, joista pidin ja mitä haluaisin muuttaa. Muistan ajatelleeni esimerkiksi, että haluan tehdä työtä, jota voi tehdä etänä tarvittaessa sekä huomasin haluavani jotenkin pysyä kasvatusalalla, koska ajattelin pystyväni viemään asiantuntijuuteni mukanani. Olin myös huomannut, että pidän kaikenlaisesta luovasta suunnittelusta, esimerkiksi materiaalien tekemisestä, kirjoittamisesta.

Matkalla kohti uutta opin tavan kuunnella outoja halujani tehdä jotain ja uskaltaa tarttua niihin, vaikken välillä ymmärtänyt miksi. Ne kuitenkin jollain tavalla nostivat itsevarmuuttani ja opin tuntemaan itseäni ja ominaisuuksiani paremmin. Viimeisimmän ”välivuoteni” aikana Sveitsissä tunsin vetoa esimerkiksi siihen, että luen psykaa avoimessa yliopistossa (keräsin siitä jotain ominaisuuksia ja opin itsestäni uutta), tein ilmaista opetusmateriaalia eräälle sivustolle ja minut pyydettiinkin tekemään  hetken päästä niitä maksullisena (tämänkin pienen asian muistan kohottaneen itsevarmuuttani) ja aloin pohtimaan kaikkea muuta, mitä voisin tehdä kuin olla esim. palkallisena (haaveilin siis oman toiminimenkin perustamisesta). Jotenkin oudosti tällaisten pienten asioiden ja omien kiinnostusten seuraaminen tuntuivatkin lopulta olevan avaintekijöitä, kun sitten vihdoin pääsin vaihtamaan alaa nykyiseen työhöni.

Muistan vielä miettineeni itsekseni, että olisipa kiva olla kansainvälisessä firmassa töissä, jossa mun opettajataustaa (eli asiantuntijuutta) arvostetaan ja että saan työskennellä suht autonomisesti. Ja kaikki on toteutunut. Mutta malttia se vaati.

Lopulta muistan, että opettelin kylmänviileesti hyväksi CV:n ja työhakemusten kirjoittajaksi. Tein niitä niin monta, etten osaa enää edes laskea. Katsoin Youtube-videoita, vertailin muiden CV:hin, kyselin kavereilta apua sekä ideoita. Valitettavasti on vaan löydettävä oma tapansa olla vakuuttava sekä myydä itseään. Pilkoin myös opettajan työn ominaisuuksiksi. Mitä vaatii olla opettaja? Transferable skills oli varmaan yksi suositummista hakusanoistani. Kun alkoi näkemään itseään niiden ominaisuuksien kautta, alkoi hahmottumaan, kuinka pätevä ammattiryhmä olemmekaan!

Tärkeintä oli kuitenkin oivallus, että helvetti! Kyllä mustakin on muuhun kuin opettajaksi (jos niin vain haluan). Ja että oli uskallettava päästää irti tutusta ja turvallisesta.

Eli jos summaisin;

jos et tiedä tarkalleen, mikä ala kiinnostaa, etsi pieniä vihjeitä omasta nykyisestä työstäsi. Vaikka et pitäisi omasta työstäsi YHTÄÄN tällä hetkellä, on siellä jotain pieniäkin hetkiä tai työskentelyTAPOJA, jotka tuntuvat parhaimmilta. Oletko vahvuusalueellasi silloin, kun saat tehdä itse kaikki päätökset? Tai rakastatko rauhaa ja hiljaisuutta? Nautitko raporttien kirjoittamisesta? Kaikki pienetkin ajatukset helpottavat eteenpäin menemistä.

Uskalla kuunnella, jos joku sisäinen äänesi käskee sinun opetella / lukea / tehdä jotain vapaa-ajalla. Näistä pienistä puroista saattaakin muodostua lopulta jotain isompaa – jokin just sun juttusi.

Kun olin lokakuussa työreissulla Ruotsissa ja kun viime keskiviikkona puhuin tunnin puheenvuoron firmamme edustajana – olin ihan helvetin ylpeä itsestäni. Minä tein tämän itse.