Yksi askel oikeaan suuntaan vie pidemmälle kuin kymmenen sinne tänne

Onpa kiva, kun on blogi, johon voi vaan kirjoittaa ilman sen kummempia tavotteita. Välillä mietin, että tarvinko suuntaa, mutta sitten taas plääääääh.  Kuvat on viime viikonlopulta, kun käytiin  museoissa 😀 Hahaahhaa .Sekä kesältä hääkuva.

Oon joutunut hidastamaan elämässäni aika paljon terveysasioiden vuoksi. Mulla on vähä ristiriitaiset fiilikset tästä, mutta toisaalta kaikki  lepo on tehnyt hyvää. Niinkuin aina. Onko ketään ihmistä, joka ei lopulta vaikeuksista olisi oivaltanut jotain? Tai jonka tarinassa ei olisi ollut ylä- ja alamäkiä matkalla voittoon. Melkein voin jo ennustaa, mitä tulee käymään. Nyt on ollut aika miettiä, mitkä asiat elämässä on tähän mennessä olleet tärkeitä ja mitkä asiat voi pikku hiljaa tiputella pois.

Normaalissa arjessa juostessa paikasta toiseen, ei tollasia asioita tule mietittyä. Ja ehkä sieltä vanhasta arjesta löytyykin asioita, jotka ovat tuoneet mut tähän tilanteeseen, että nyt kroppa on laittanut kaikelle oman stopin. Viisas keho. Kai.

Välillä puhun näistä asioista ja koen, että muut ei vielä tajua. Että kaikki ei oo vielä siinä. Kun puhun yksinolon tärkeydestä, pysähtymisestä ja omien uskomusten kyseenalaistamisesta. Ja eikai siinä, eikai omaa elämää tarvi kyseenalaistaa jos on onnellinen. Mutta siinä tilanteessa, kun omat uskomukset eivät palvele omaa elämäänsä, niin pitäisi kai istahtaa ja kohdata pelot.

Mulle on ollut pelottavaa vaan olla kotona työpäivän jälkeen ja olla näkemättä niin paljoa ihmisiä. Aluksi tuntui, etten ole missään kiinni (vale), sitten musta tuntui, että kukaan ei muista mua enää (vale), sitten aattelin tippuvani kaikista harrastuksista (vale) ja sitten ajattelin ettei elämä mee eteenpäin ja jumahdan tähän (vale).

Itseasiassa yksi askel oikeaan suuntaan vie enemmän eteenpäin kuin kymmenen askelta sinne tänne! Sekin on päätös, ettei tee hetkeen aikaan mitään.

Luin kliseisesti, että jokainen elämän asia on joko siunaus tai sitten siunas valeasussa (et vielä huomaa sitä). Ehkä mulle on nyt ollut tärkeää kokea tällainen tilanne, kun ei hetkeen aikaan ”ole mitään” ja huomata olevansa okei sen kanssa.

Ikinä ei kai tuu turhaan hoettua seuraavia asioita: asiat menee eteenpäin. Jos et tiedä mitä teet, anna hetkeksi oikeasti vaan olla. Ajattelemalla ja miettimällä ei ratkota kaikkia ongelmia. Jotkut ongelmat ratkaisevat kyllä itsensä. SUURIN OSA ongelmista ratkaisee kyllä itsensä omalla painollaan. Kun ei purista, löytää luonnollisemmin ratkaisut.

Tänään mietin jopa niin rajua asiaa, että siis ku täältä kaikki kuollaan joskus, niin mitä väliä on jollain tietyillä asioilla kokonaisuuden kannalta?