Yksi käänteentekevä ajatus

Aloin tänään ihmiseksi, joka lukee vielä enemmän kirjoja. En siis yritä ruveta sellaseksi, vaan päätin vaan nyt heti olla sellanen ihminen, joka lukee enemmän kirjoja.

Samalla tavoin mietin eilen pianotunnilla, että olisinpa ihminen, joka harjoittelis enemmän pianoläksyjä ja päätin, että rupeen vaan sit olemaan sellanen ihminen miettimättä asiaa sen kummemmin.

Yksinkertaista, mutta ei tietenkään aina niin helppoa. Varsinkin jos on mennyt automaattiohjauksella koko elämänsä ja identiteetti on vahvasti kiinni jossain toisenlaisissa ominaisuuksissa. Mutta sen sanon, että jos odottelee fiilistä ruveta joksikin tai tehdä jotain niin ai että! Sitä saa kyllä yleensä odotella.  Mitä jos sen hetkisestä tunteesta huolimatta alkaisit vaan olemaan se, joka haluut olla.

Jos odotat tunnetta alkaa sellaseksi, joka kuntoilee enemmän, saat odottaa sitä tunnetta aika kauan. Kunhan vaan rupeet nyt heti olemaan ihminen, joka kuntoilee enemmän.

Jos haluat olla aamuihminen, nouset heti sängystä ylös, kun kello soi ja sit oot aamuihminen. Vaikka pää sanois että yyyy ööö ei, niin älä nyt ihmeessä mee se tunne ja ajatus edellä, vaan mieti, miten se aamuihminen täs ny sit toimis.

Että sitku susta tuntuu siltä, sitku se parempi fiilis tulee, sitku on parempi hetki…. Ei ne hetket ikinä tuu. Fiiliksen ja sen ”uuden” ihmisen ei tarvi olla aluksi synkassa.

Omassa elämässä aamut on ollu mulle aina vaikeita, oon kertonu olevani ahdistunu aamusin ja et ne ei oo mun juttu. Sit vaa päätin, et must tulee aamuihminen. Ei se fiilis ja ajatus aamuihmisyydestä ollu heti synkassa, mut ei ne aluks ookkaan.

Salaisuus on siinä, että kun pikku hiljaa nojailet johonkin suuntaan, yhtäkkii ootkin se tyyppi. Ja se voi olla niin yksinkertasta.