Ystävät on saateltu pois mökiltä viettämästä yhteistä läksiäisviikonloppua, edessä vielä viimeiset pakkausoperaatiot sekä tietysti viimeinen suorana seurattu BB talk show – yhteinen paheemme ja addiktiomme. Huomenna hyppäämme junaan kohti Moskovaa ja neljän kuukauden seikkailun alkua.

Olo on yllättävän seesteinen. En usko vieläkään tajuavani, että huomenna poistun Suomesta pitkäksi aikaa, enkä ole kahdeksalta aamulla repimässä työpaikan ovea auki. Fiilis taitaa konkretisoitua vasta siinä vaiheessa, kun junassa kajahtavat venäjänkieliset kuulutukset. Ensimmäiset etapit reissusta ovat budjetin kannalta haastavimmat, sillä Venäjä (ja erityisesti Moskova, jossa vietämme viitisen päivää) eivät ole sieltä halvimmasta päästä. Onneksi säästämisen mahdollisuuksia löytyy sitten toisesta päästä matkaa Aasian puolelta. Kasvit ja tietokoneen kärräsin Jennille ja ison kasan vaatteita poikaystäväni vanhemmille, jotta saimme myös alivuokralaisten kamat mahtumaan asuntoomme. 

Tuo taitaakin olla ainoa hetki tähän mennessä, kun matkalle lähteminen on tuntunut todelliselta: kun oman kodin ovi sulkeutui ja avaimet sujautettiin luukusta sisälle. Tulihan siinä tippa linssiin, tuo hassu pieni kaksio on kuitenkin tuntunut enemmän kodilta kuin mikään kämppä pitkään aikaan. Onneksi se kuitenkin odottaa nätisti paluutamme, toivottavasti aivan entisellään.

Viikonloppu mökillä oli sateinen, mutta ihana. Suomen usvat ja järvimaisemat ovat kuitenkin tunnepitoisuudeltaan ihan omaa luokkaansa.

Hei hei Suomi ja ihmiset, pitäkää huoli itsestänne! Päivitän kuulumisia tänne säännöllisesti, kaverit voivat heitellä osoitteilla jos haluatte ehkä jopa vastaanottaa postikortteja.