Hei Lily-maailma!
Kuukauden mittaisen kesälomani aikana blogin kirjoittaminen on alkanut tuntua vihdoin ihan hyvältä ajatukselta. Onhan tätä semmoset seittemän vuotta kypsyteltykin. Olen ollut totaalinen sivustakatsoja blogimaailmassa, enkä varmaan ole ikinä edes kommentoinut mitään mihinkään! Shame on me, tähän tulee muutos!
Tehän tiiätte kommenttikentät? Automaattinen ketutus päälle viiden ekan kommentin lukemisen jälkeen? No, täällä ei oo niin käynyt! Oon ollut pakahtua ylpeydestä tämän blogiyhteisön tyyppien tavasta keskustella ja argumentoida järkevästi kipeistäkin aiheista. Kaikki te, jotka ootte kommentoineet joskus jotain mukavaa ja/tai fiksua Lilyyn niin iso hali teille. You’ve made my day a million times!
Noniin, (well-deserved) kehut sikseen. Kukas mä oon ja mitäs mä teen?
- Olen kaksikymppinen kävelevä klisee. Etsin paikkaani maailmassa ja se on toistaiseksi ollut pirun hankalaa. Etenkin kun haluaisi tehdä vähän kaikkea ja olla hyvä kaikessa.
- Rakastan sisustamista, vaatteita, meikkejä ynnä muita härpäkkeitä. Toinen puoli minusta haluaa kuitenkin ehdottomasti vähentää kaikkea kulutusta ja elää ekologisemmin.
- Nautin hyvästä ruoasta ja luen paljon reseptejä, mutta en kokkaa about ikinä. Lempiruokani taitaa olla porkkana.
- Olen akateemisesti orpo. En tee oman alani työtä, vaikka olen korkeasti koulutettu. Tunnun olevani liian tavallinen taiteellisiin duuneihin ja samalla liian taiteellinen siihen kunnon liike-elämään.
- Feministi & semisti hippi.
- Lapsuuden unelma-ammattini oli kapellimestari. Monen mutkan kautta minusta tuli markkinoinnin tradenomi.
- Toteemieläimeni on eittämättä laiskiainen, joskin suhtaudun kaiken sortin liikuntaan suurella sydämellä. Olen ajoittain salil eka salil vika.
- Kadehdin ranskalaisten naisten sisäänrakennettua tyylitajua. (”Kukapa ei?”, taidatte miettiä. Niin mäkin.)
- Kiroilen paljon. Hassuttelen paljon.
- Rakastan taidetta. Tääkin taitaa olla vähän semmonen needless to say?
- Häpeän, mutta samalla rakastan liiallista sohvalla köllöttelyä. Katson paaaaljon elokuvia ja sarjoja.
Tuntuu monella tapaa, että 2015 on elämäni huonoin vuosi, josta en ole vielä oikeastaan oppinut mitään. Paitsi, että käsihygienia on tärkeää (enterorokko, check!). Haluaisin tämän blogin olevan jonkinlainen paikka raportointiin & reflektioon ja syy elää itselleen armollisempaa, parempaa elämää. Kokkailla enemmän, nousta sohvalta, olla tyylikkäämpi, vähentää kulutusta, kiroilla vähemmän. Elää enemmän.
Ihan mahtavaa sunnuntai-iltaa sulle, kiva kun luit!