perks of living in an old house

1437650979676.jpg

 

Muutimme vuokralle tähän 30-luvun asuntoon kuukausi sitten avomieheni kanssa. Sitä ennen asuimme 50-luvun asunnossa. Vanhoissa taloissa vaan on sitä jotain. Tässä kämpässä on 80 neliötä ja se on ydinkeskustassa. Tämmönen jackpot on mahdollinen, koska LAHTI. Crazy, right? Vuokrataso on Lahessa.. sanoisin matala. Ainakin verrattuna Helsinkiin ja muuhun pääkaupunkiseutuun.

Koska muuta en nyt keksi tän sateisen vapaapäivän aiheeksi kuin olla kotona, tässä luonnollisesti meidän kämpän pros & cons. Eka hyvii juttuja:

+ Massiiviset ikkunat, joiden ikkunalaudoilla voi oleskella teekupin kanssa ja katsella ohikulkijoita tai sateen ropinaa. Muttaaaa, ei niin kyllä ikinä tule tehtyä.

+ Huonekorkeus ja näköalat. Ihan jeessit.

+ Vanhat huonekalut (joita rakastan) sopivat tänne loistavasti.

+ Käsittämättömät ulko-ovi-ikkunat. Ne saa vielä aukikin. Jos vaikka innostun tuulettamaan tänne asuntoon raikasta rappukäytävä-ilmaa.

1437650994961.jpg

+ Yksityiskohdat. Yksityiskohdat. Yksityiskohdat. Meillä on vessan ovissa alkuperäiset lukot, jotka sekä ihastuttaa että huvittaa lähes joka kerta kun edes vessan ohi talsin. Vaihtoehdot ovat ”Kiinni” ja ”Vapaa”. Ei ”Kiinni” & ”Auki” tai ”Vapaa” & ”Varattu”. Se on kuulkaa kiinni tai vapaa.

1437650945163.jpg

+ Tuplaovet. Vanhat tuplaovet.

11377816_1599877106942552_183975462_n.jpg

Sitten negailut:

– Säilytystila! Sitä ei nimittäin ole. Näytössä ihastelimme huoneiden sisäänrakennettuja kaappeja. Niitä on siis kolmessa huoneessa. Ja eihän niihin mahdu mitään. Ja makuuhuoneessahan kaappitilaa ei ole sinne ostetun vaatekaapin lisäksi lainkaan. Paitsi toisessa eteisessä/vessakaapissa/pikkuhuoneessa jota en osaa selittää. Siellä on yksi minimaalinen sisäänrakennettu kaappi. Jonne varmaan 30-luvulla mahtui kaikki vaatteet mitä ihminen keksi omistaa. Eli toisin sanottuna, kaksi lenkinkiä. Eli se siitä.

– Naapurin talo on kanssa vanha, joten siinä tehdään pikkupikku julkisivukorjausta. Kivaa herätä vapaapäivänä kasilta poraukseen.

– Uudet huonekalut näyttää ihan hirveältä

– Ja hei muuten, jos saan ostaa tänne yksinvaltiaana kaikki haluamani antiikit, tää tulee näyttämään museolta.

Tästä tuli nyt semisti sellanen first world problems tyyppinen listaus, sori siitä. Oikeasti oon hiton tyytyväinen, kunhan vaan sais vähän lisää niitä huonekaluja. Tällä kertaa ajatuksena on kuitenkin ostella tänne sellaista pysyvää tavaraa, ei väliaikaisia ratkaisuita, joten siinä haastetta kerrakseen.

Et ei mulla muuta tänään!

Suhteet Sisustus Oma elämä Ajattelin tänään

Hei Lily-maailma!

Kuukauden mittaisen kesälomani aikana blogin kirjoittaminen on alkanut tuntua vihdoin ihan hyvältä ajatukselta. Onhan tätä semmoset seittemän vuotta kypsyteltykin. Olen ollut totaalinen sivustakatsoja blogimaailmassa, enkä varmaan ole ikinä edes kommentoinut mitään mihinkään! Shame on me, tähän tulee muutos!

Tehän tiiätte kommenttikentät? Automaattinen ketutus päälle viiden ekan kommentin lukemisen jälkeen? No, täällä ei oo niin käynyt! Oon ollut pakahtua ylpeydestä tämän blogiyhteisön tyyppien tavasta keskustella ja argumentoida järkevästi kipeistäkin aiheista. Kaikki te, jotka ootte kommentoineet joskus jotain mukavaa ja/tai fiksua Lilyyn niin iso hali teille. You’ve made my day a million times!

Noniin, (well-deserved) kehut sikseen. Kukas mä oon ja mitäs mä teen?

2015-07-19 00.47.06.jpg

  • Olen kaksikymppinen kävelevä klisee. Etsin paikkaani maailmassa ja se on toistaiseksi ollut pirun hankalaa. Etenkin kun haluaisi tehdä vähän kaikkea ja olla hyvä kaikessa.
  • Rakastan sisustamista, vaatteita, meikkejä ynnä muita härpäkkeitä. Toinen puoli minusta haluaa kuitenkin ehdottomasti vähentää kaikkea kulutusta ja elää ekologisemmin.
  • Nautin hyvästä ruoasta ja luen paljon reseptejä, mutta en kokkaa about ikinä. Lempiruokani taitaa olla porkkana.
  • Olen akateemisesti orpo. En tee oman alani työtä, vaikka olen korkeasti koulutettu. Tunnun olevani liian tavallinen taiteellisiin duuneihin ja samalla liian taiteellinen siihen kunnon liike-elämään.
  • Feministi & semisti hippi.
  • Lapsuuden unelma-ammattini oli kapellimestari. Monen mutkan kautta minusta tuli markkinoinnin tradenomi.
  • Toteemieläimeni on eittämättä laiskiainen, joskin suhtaudun kaiken sortin liikuntaan suurella sydämellä. Olen ajoittain salil eka salil vika.
  • Kadehdin ranskalaisten naisten sisäänrakennettua tyylitajua. (”Kukapa ei?”, taidatte miettiä. Niin mäkin.)

IMG_20150609_180529.jpg

  • Kiroilen paljon. Hassuttelen paljon.
  • Rakastan taidetta. Tääkin taitaa olla vähän semmonen needless to say?
  • Häpeän, mutta samalla rakastan liiallista sohvalla köllöttelyä. Katson paaaaljon elokuvia ja sarjoja.

Tuntuu monella tapaa, että 2015 on elämäni huonoin vuosi, josta en ole vielä oikeastaan oppinut mitään. Paitsi, että käsihygienia on tärkeää (enterorokko, check!). Haluaisin tämän blogin olevan jonkinlainen paikka raportointiin & reflektioon ja syy elää itselleen armollisempaa, parempaa elämää. Kokkailla enemmän, nousta sohvalta, olla tyylikkäämpi, vähentää kulutusta, kiroilla vähemmän. Elää enemmän.

2015-07-19 18.19.00.jpg

Ihan mahtavaa sunnuntai-iltaa sulle, kiva kun luit!

Suhteet Oma elämä Mieli