Synnytyskertomus by Siiri

Hello,

Teen tässä postauksessa poikkeuksen ja kirjoitan tällä kertaa suomeksi. Syynä on se, että haluan jakaa synnytyskokemukseni omalla äidinkielellä ja muistiinpanot, jotka tein heti seuraavana päivänä koettelemuksen jälkeen, olivat suomeksi.

Synnytyksestä on kulunut nyt n. 2 kuukautta, joten olen ehtinyt jäsennellä kokemusta mielessäni riittävästi, jotta pystyn puhumaan siitä avoimesti. Sen takia päätin, että haluan jakaa sen täällä blogissani.

Alkuun pieni pohjustus kuitenkin tulevaan tarinaan. Kirjoittelinkin aiemmassa postauksessa fiiliksiä koko alkuraskaudelta aina viimeiselle kolmanneksen asti ja haluan nyt vielä summata viimeisten viikkojen fiiliksiä. Viikolta 30 eteenpäin kaikki meni oikein mutkattomasti, ilman suurempia murheita tai kipuja.

Ohjasin jumppia viikolle 34 asti, jonka jälkeen aloin keventelemään ja vähentämään fyysistä kuormitusta. Treenasin kuitenkin loppuun asti mahdollisimman monipuolisesti, panostaen erityisesti kehonhuoltoon. Teinkin viimeisen treenin juuri päivää ennen synnytystä, heh!

Toki ajoittain oli havaittavissa liitoskipuja ja askel alkoi painaa jonkin verran enemmän loppua kohden. Kuitenkin voin iloiten todeta, että pääsin kuin pääsinkin yllättävän helpolla koko raskauden suhteen. Seuraavaksi jaan teille koko n. 26 tuntia kestävän synnytyksen pienine yksityiskohtineen. Get ready!

Siirin synnytyskertomus:
PE 11.9
klo 7.30 lapsivesien meno-> soitto sairaalaan
8-9->supistuksia 5-10 min välein-> soitto sairaalaan-> ohje: panadol + lämpötyyny + lämmin suihku
10->4-6 min välein voimakkaita supistuksia
11->1-4 min välein voimakkaita supistuksia-> soitto sairaalaan->taksin tilaus
12->saapuminen sairaalaan, sairaalahuoneeseen pääsy-> sisätutkimus: reilu 1cm auki, streptokokkinäyte
13->voimistuvia supistuksia 1-4min välein, kivunlievitys?
14->supistuksia 1-4min, tens-laite, lämpöpussi, strerokokkinäyte negatiivinen, mutta koska supistukset olivat niin säännölliset ja kivuliaat, saatiin jäädä sairaalaan.
15->supistuksia 1-4min, kipupiikki reiteen
16->supistuksia 1-4min, jumppapallon päällä istuminen, hieman parempi olo, reilu 2cm auki
17->todella kipeät supistukset 1-2min välein, lisää kivunlievitystä?
18->todella kipeät supistukset, n. 4 cm auki, lisää panadolia
19->siirtyminen synnytyshuoneeseen, ilokaasua (ei auttanut), todella sietämätön olo
20->uusi kätilö vaihtuu, kipupiikit selkäytimeen (fentanyyli), sattui jonkin verran, ikävä laittoasento
21->kipu alkaa helpottaa, edelleen supistuksia 1-4min välein
22->kipu lähes kokonaan pois, edelleen supistuksia 1-4min välein, auki n. 7cm
23->supistukset alkaa voimistumaan, 1.annos epiduraalia
LA 12.9.
00->kipu hellittää, supistuksia edelleen 4-10 min välein
1->olo hyvä, supistuksia 4-10min välein, jaloittelua, pystyasennossa istumista
2->supistukset alkaa voimistumaan, 2.annos epiduraalia, oksitosiinia (jotta supistukset pysyvät yllä)
3->olo ok, supistuksia 4-10min välein, jaloittelua, pystyasennossa istumista
4-> supistukset alkaa voimistumaan 2-4min välein
5-> 3. annos epiduraalia, oksitosiinia (jotta supistukset pysyvät yllä) n. 9cm auki
6-> olo ok, supistuksia 4-10min välein
7-> supistukset alkaa voimistumaan, pudendaalipuudutus ponnistusta varten
8-> uudet kätilöt vaihtuvat, välitsekkaus, 9,5cm auki ja vähän vielä kohdun reunaa, supistukset todella kipeitä, ilokaasun kokeilu (ei auttanut)-> 4. annos epiduraalia
9-> valmistautuminen ponnistukseen, todella kipeät supistukset, asennon etsimistä (konttausasento, etunoja), akupisteiden voimakas hieronta alaselässä (Juuso hieroi)
9.30->puoli-istuva/pystyistuva asento sängyllä, vahvoja ponnistuksia (sattui asteikolla 1-10: 10), tuntui että kaikki paikat repeää, vauva syntyi klo 9.52. Välilihaan 2 tikkiä.

Arvioin oman synnytyskokemukseni arvosanalla 8. Kipu oli hyvin pitkiä aikoja sietämätön, mutta sain aina apua, kun sitä pyysin. Minut ja Juuso pidettiin koko ajan tilanteen tasalla ja meille kerrottiin hyviä vinkkejä. Suurin syy, miksi kivuista huolimatta kokemus ei ollut millään tavalla traumatisoiva, oli se, että vauvalla oli koko ajan hyvät oltavat (sykekäyrä suht tasainen) eikä hän ollut missään vaiheessa ahdingossa. Hän syntyi terveenä ja virkeänä, 10 pisteen tyttö.

Vaikka sitä sanotaan, että aika kultaa muistot, muistan kyllä vielä elävästi sen h*lvetillisen kivun ja tunteen, että ”tää ei ikinä lopu”. Jos joku olisi kysynyt itse synnytyksen aikana, että meinaanko hankkia vielä lisää lapsia, olisin varmasti tokaissut: ”En h*lvetissä.” Kuitenkin niin kliseistä kun se onkin, saadessani pikkutyttömme syliin, oli se elämäni paras hetki. Heti seuraavana päivänä mieli olikin paljon positiivisempi uuden mahdollisen synnytyksen tiimoilta.

Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle vaan nautitaan hetkestä ja tästä ihanasta vauva-arjesta. Meidän perheelle kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää ja asiat ovat lutviutuneet mukavasti näiden ensimmäisten kahden kuukauden aikana. Voin tehdä vielä myöhemmin mahdollista postausta vauva-arjesta ja jakaa muutamia vinkkejä kiinnostuneille.

Nyt pitää kuitenkin lähteä pumppaamaan ja vaunulenkille, joten adios!

💗: Siiri