Ladataan...

Olin viime viikonlopun Tampereella. Sinä aikana tajusin yhden hyvin tärkeän asian. Jollain tavalla oon patonut tätä asiaa mun sisällä, tai siis oon kertonut tästä vain joillekin ihmisille. Nyt koen, että haluan purkaa tämän asian tänne blogiin. Ehkä tämän avulla joku teistäkin havahtuu tilanteeseen. Minä itse ajattelin kauan, että näin tämän varmaan pitää olla ja en mä nyt voi kuin elää tätä tilannetta. Ajattelin, että en voi asialle mitään. Lopulta tajusin että ei elämän kuulu olla suorittamista, pakottamista ja kivoista asioista luopumista. Siinä menee niin paljon hukkaan. Puhun teille paljon siitä, miten pitää elää itselleen ja nauttia siitä mitä tekee. Mutta mitä minä sitten siellä Tampereella oivalsin?

Istuin bussissa yksin matkalla kaverin luo ja ulkona oli jo pimeää. Kuuntelin musiikkia ja katselin kaupungin valoja. Mietin, että mihinkähän mä kuulun? Mietin, että missähän mulla olis oikeesti hyvä olla? Seuraavana aamuna sain taas vastauksen. Odotin pysäkillä bussia, sitä samaista bussia jolla loppujen lopuksi matkustin väärään paikkaan ja sen ansioista raahasin matkalaukkua perässäni kilometrin hiekkapolulla. Mua ei edes harmittanut. Kävelin jalkapallokentän ohi ja siellä oli nuoria pelaamassa. Kävelin myös maauimalan ohi ja sielläkin oli paljon ihmisiä, ainakin siihen nähden että elettiin syyskuista viikonloppua. Siinä kohtaa tajusin missä mun oli hyvä olla. Olin kaupungissa, jossa harva ihminen tunnisti minut, mutta yhä useampi hymyili minulle. Siellä mulla oli oikeesti hyvä olo. Ihmisiä ympärillä, hälinää, tietöitä, autoja, julkisia, kauppoja, kahviloita ja vielä vähän lisää ihmisiä. Samalla myös omaa rauhaa, puistoja ja paikkoja joita tahdon nähdä. Mua ei kyllästyttänyt ja vannon että olisin voinut vaikka vain istua puistossa tuntikausia juomassa kahvia ja seuraamassa kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Mulla oli aivan älyttömän vapaa olo. Ei ahdistusta, eikä turhaa stressiä.

Mä rakastuin. Kaupunkiin, ihmisiin, kaikkeen.

Täällä Kauhajoella mulla on aina ollut oma paikkani. Viime keväänä ensimmäisen kerran musta alkoi tuntua että ote siitä paikasta alkaa kadota. Mulla oli hyvä olla itteni kanssa, ja mä tiesin mitä haluan tehdä ja miten haluan elää. Tai siis tiesin ainakin paremmin kuin ikinä aikaisemmin. Ekaa kertaa koskaan musta tuntui, että mä olin vastuussa mun onnellisuudesta. Siinä vaiheessa mulle oli aika selvää, että mun ajatukset ei vaan kohdannu enää monien ystävien kanssa. Ei siis pahalla, eihän se ole kenestäkään kiinni. Jouduin vain toteamaan, etten enää viihdy siinä roolissa jossa ennen viihdyin, ja että sen myötä en myöskään samalla tavoin osaa olla niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa vietin ennen paljonkin aikaa. Kesän vietinkin parhaiden ystävieni, työkavereideni kanssa. Mulla ei ole valittamista kesästä, teki hyvää ottaa rennosti ja matkustella. Sain levätä ja kerätä voimia tulevaan syksyyn.

Sitten alkoi koulu ja samalla hirveä ahdistus. Mulla oli jotenkin tosi ulkopuolinen olo. En oikein kuulunut mihinkään porukkaan, enkä oikeastaan ollutkaan koulussa kuin oppitunneilla. Juttelin monien kavereiden kanssa ja vaihdoin kuulumisia, mutta mulla oli kokoajan sellainen tunne, että jotain puuttuu. En oikein oo vieläkään varma, että mikä se asia on. Viihdyn ihan hyvin yksin ja olen pystynyt oikeasti keskittymään opiskeluihinkin. Olen jäänyt välillä mieluummin kotiin, kuin lähtenyt muiden kanssa juhlimaan. Se tuntui aluksi oudolta. En kuitenkaan kokenut, että juhlissakaan kuuluisin porukkaan sen paremmin, joten eipä sekään tuntunut enää niin omalta jutulta.

Koti on aina ollut mulle paikka, jossa on hyvä olla. Mä oon ihan mielelläni kotona. Rakastan mun perhettä ja haluan tottakai viettää aikaa heidän kanssaan. Jos en ole kotona, olen kahvilalla joko töissä tai opiskelemassa. Työpaikka on ollut mulle kuin toinen koti. Mulla on aina ollut hyvä olla siellä ja rakastan yli kaiken työtäni. On kiva olla jossain hyvä, on kiva antaa oma panoksensa kasvavalle yritykselle ja olla osana koko tarinaa. Silti vieläkin musta tuntuu, että jotain puuttuu. Sitten mä ostin sen bussilipun Tampereelle. Siinä kohtaa tajusin, että miten hyvää tekee lähteä hetkeksi muualle. En koe juuttuvani kotiin tai töihin, mutta saatuani vielä sen kolmannen kivan jutun tuohon yhtälöön, sain ihan tajuttomasti lisää positiivista energiaa. En ole muuttamassa minnekään(vaikka sitäkin jo melkein pohdin pahimman ahdistuksen keskellä), mutta varaan kohta seuraavat bussiliput Tampereelle ja annan itselleni oikeuden nauttia elämästä. 

Koskaan ei saisi jäädä kiinni mihinkään vain koska täytyy. Ei tarvitse tehdä väkisin jotain, mitä ei halua tai olla väkisin missään, jos tietää että jossakin olisi parempi olla. Oli ihanaa lähteä, mutta oli ihanaa palata kotiin. Silloin kun voin rehellisesti sanoa noin, tiedän että olen tehnyt oikean ratkaisun. Mulla alkaa kohta koeviikko ja oon oikeasti innoissani siitä. Oon lukenut maanantai-iltana koulun portailla historiaa ja aina välillä miettinyt, miten kivaa elämä voi parhaimmillaan olla. Jos joku sanoo minulle tulevaisuudessa, että on ihan turha lähteä viikonlopuksi näkemään ystäviä kauemmas, aion kertoa miten hyvä mieli siitä tulee. Aion näyttää palatessani, että olen onnellinen ja että saan voimaa siitä kun saan tehdä asiat tavallani. Minä en enää vie itseltäni onnen aiheita pois, eikä niitä kyllä vie kukaan muukaan. 

Jos siis tuntuu siltä, että ei ole hyvä olla, käy päässäsi läpi mistä se voisi johtua. Kokeile erilaisia juttuja ja anna niille mahdollisuus vaikuttaa mielialaasi. Tapaa uusia ihmisiä ja pidä lähelläsi ne, joista saat positiivista energiaa. Älä jää elämään pieneen kuplaan, jossa happi loppuu ja ahdistaa. Laajenna kuplaasi, hengitä syvään ja ole vapaa. Kukaan ei kahlitse sinua, muista se.

Rohkaisten, Venla

Ladataan...

Kuvitelkaa ympyrä ja kuvitelkaa sille reunat. Kuvitelkaa ympyrän sisälle tämä maailma, taikka edes palanen siitä. Kuvitelkaa maailmaan aika jota elätte nyt ja ihmiset joita näette lähellänne. Kuvitelkaa ajalle tapahtumat, jotka teitä koskettavat tällä hetkellä. Sen jälkeen kuvitelkaa tapahtumille tarkoitus, miettikää jokainen vaihtoehto päässänne läpi. Lopulta teillä on mitä? Antakaas kun veikkaan, kenties monta mahdollista selitystä, mutta ei yhtäkään selkeää vastausta. On vain aivoihin pinttyneiden toiveiden ja oletusten luomat vaihtoehdot. Jos tarkastelet niitä, voit huomata miten hyvin ne perustuvat haaveisiisi. Sinulla on tietty visio tarkoituksesta ja ajattelet sen pitävän paikkansa, ja ainakin sinun päässäsi se pitääkin. Toivotko kenties, että selitys kaikkiin tapahtumiin on se, että sinua suojellaan niillä ratkaisuilla? Toivot ehkä, että sinä olet se tarkoitus. Olen aika varma, ettet ole ainoa joka toivoo niin. 

Välillä me haluaisimme kovasti, että asiat menisivät kuten me toivomme, kuten me olemme ajatelleet niiden menevän. Elämä kuitenkin tuntuu osaavan vetää maton jalkojen alta hurjaa vauhtia juuri silloin kun koemme asioiden järjestyvän. Ehkä kaikelle on olemassa tarkoitus. Mihin sinä uskot? Uskotko siihen, että asiat menevät kuten niiden on tarkoitettu menevän? Uskotko siihen, että me ihmiset olemme vastuussa siitä, miten kaikki tapahtuu? Vai uskotko, että jokin suurempi voima ohjaa kaikkea sen mukaan, miten itse toimit? -"Karma is a bitch, they say."

Minä en usko, että sinä olet syy tapahtumien kulkuun. En usko, että vihollisesi on syy tapahtumien kulkuun, enkä usko että tekosi vaikuttavat näihin tapahtumiin. Ehkä lohduttaudun tällä ajatuksella, sillä enhän minä voi tietää todellista vastausta. Tällä kertaa olen vain minä ja monta mahdollista vastausta. Yksi niistä on se, että asioilla on tapana mennä niin kuin niiden kuuluu mennä. Uskon että asiat kääntyvät lopulta meille, tai siis juuri sinulle parhain päin. Toisinaan tekee niin kipeää, että tekisi mieli kaatua lattialle ja huutaa kipu ulos. Toisinaan taas sydän pakahtuu onnesta ja tuntuu kuin tanssisi kukkien keskellä. Välillä kukat muuttuvat ruusuiksi, sitten taas haavoja hyväileviksi ja voimaannuttaviksi kissankelloiksi. Niin elämän varmaankin kuuluu mennä? Välillä se ottaa ja välillä se antaa. Täytyy tuntea kipua osatakseen arvostaa onnellisuutta ja hyvää oloa. Täytyy kohdata vastoinkäymisiä, oppiakseen, etteivät ne ole pysyviä. Täytyy hymyillä, ja välillä itkeä. Tasapaino, se pitää kaiken kasassa. 

Niin kauan kuin uskot itseesi, päätöksiisi, lupauksiisi, sanoihisi ja tekoihisi, niin kauan sinä pysyt vahvana. Jos annat jonkin saada sinut epäilemään edellämainittuja asioita, älä anna sen voittaa. Ota kuitenkin vastaan neuvot, jotka sinä hyväksyt ja koet tarpeellisiksi. Muista aina, että kaikista vastoinkäymisistä, syvistä huokauksista, petoksista ja kyyneleistä huolimattakin asiat ovat kääntymässä parhain päin. 

Ole rohkea tälläkin viikolla, -V

Ladataan...

Olen kuluneen vuoden aikana oivaltanut paljon asioita, saanut uusia arvoja ja oppinut miten voin elää henkisesti rikkaampaa elämää. Tahdon jakaa muutaman tärkeäksi luokittelemani oivalluksen teidän kanssanne ja mahdollisesti auttaa teitäkin saamaan elämästä enemmän irti. Totuushan on että me kaikki ihmiset olemme erilaisia, enkä väitä että nämä pian mainitsemani asiat olisivat välttämättä teille ne parhaat ja toimivimmat. Uskon kuitenkin, että moni saa niistä edes vähän jotain irti. 

1. Elän omaa elämääni itseäni varten.

Teen valintoja joka päivä ja pyrin valitsemaan sen vaihtoehdon, joka on minulle paras. Tämä ei tarkoita sitä, että kuljen sillä tavoin oma etu edellä, etten ajattele muita. Tämä tarkoittaa sitä, että olen löytänyt vierelleni ihmisiä, joiden kanssa minun ei tarvitse pelätä valitsevani joskus itseni ja heidän väliltään. Tiedän, että läheisissä ihmissuhteissa minä tahdon hyvää lähimmäisilleni ja he tahtovat hyvää minulle. Tämä johtaa siihen, että vaikka välillä ajattelisinkin omaa etuani vaikkapa lähtemällä festareilta kylmyyden vuoksi ja samalla osittain aiheuttamalla sen, että myös ystäväni skippaa illan pääesiintyjän näkemisen, ei kummankaan tarvitse olla siitä toiselle vihainen. Olen onnekas, sillä nuo minulle läheiset ihmiset tietävät mikä on tärkeää ja vain suhteen toinen osapuoli ei joudu tekemään uhrauksia, vaan molemmat tekevät niitä vuorotellen. Yritän myös aina pitää mielessä tuon lauseen joka tämän oivalluksen otsikkona on, minun kun ei tarvitse elää muille. Kokemukset joita kerään ja asiat joita teen, teen siksi että sillä tavoin koen elämäni hyväksi. Ja koska ihmisillä on aina omia mielipiteitä, olen oppinut että kaikkia ei voi koskaan miellyttää samaan aikaan, joten miksi minun pitäisi keskittyä siihen muiden miellyttämiseen, kun se ei ole mahdollista? 

2. Teen virheitä, mutta pyrin aina myöntämään ne erityisesti itselleni.

Kuten opettajat aina koulussa sanovat, "Jos jätät kotitehtävät tekemättä, ainoa joka siinä menettää jotain olet sinä itse. Voit huijata minua uskomaan, että olet tehnyt ne, mutta samalla huijaat itseäsikin". Sama pätee virheiden tekemisessä. Itselleen kun on aina niin helppo uskotella mitä tahansa, niin usein sitä helposti antaa virheidenkin livahtaa puhtaina ja viattomina pään sisälle. Välillä sitä jotenkin huomaa niin helposti muiden tekemiä virheitä, mutta niitä omiaan ei joko näe taikka sitten tekee juuri kuten edellisessä lauseessa kerroin. Tämänkin oppii vain opettelemalla, kun on rehellinen ja suora itselleen, on silloin helpompi olla sitä myös muille.

 
3. Minulla on arvoja, toimin niiden mukaan ja kunnioitan itseäni.

Mitä vanhemmaksi ja varmemmaksi kasvaa, sitä helpompi on toimia arvojensa mukaan. Toisaalta omalla kohdallani vasta tutustun omiin arvoihini ja pohdin elämää kokonaisuutena muutenkin paljon. Tottakai minulla on jo tiettyjä arvoja, joiden mukaan tahdon toimia ja joita pidän tärkeänä, mutta mitä enemmän asioita mietin ja omaa elämäntyyliäni etsin, sitä enemmän myös arvot lisääntyvät ja välillä myös muuttuvat. Itsensä kunnioittaminen on minulle henkilökohtaisesti asia, jonka koen tärkeänä ja jota haluan vahvistaa vielä pääni sisällä. On kestänyt jonkin aikaa ymmärtää, että itsensä kunnioittaminen on yksi suuri osa mm. sitä miten muut minut näkevät ja sitä, minkä verran arvoa annan itselleni.

4. Laitan rahaa kokemuksiin, en materiaaliin. Materiaaleissa panostan laadukkaisiin tuotteisiin.

Kaikkien hienojen kokemusten myötä olen muuttanut myös rahankäyttöäni. Ennen oikeastaan rahaa meni paljonkin materiaaleihin ja varsinkin meikeissä käytin lähinnä halpoja tuotteita. En sano, etteikö joskus halpakin olisi hyvä, mutta merkkiuskolliseksi ja tuotteiden sisällysluetteloita lukevaksi muutuin siinä vaiheessa, kun iho kasvoiltani kuivui ja lähti kuoriutumaan epäsopivan tuotteen myötä. Myös vaatteissa pyrin panostamaan tuotteisiin joiden tiedän olevan hyviä ja kestäviä. Näin minulta säästyy loppujen lopuksi rahaa ja siinä samalla myös hermoja, kun uudet housut eivät hajoa heti ja tiedän käyttäväni vaatteita vielä pitkään. Siinä missä voin näissä edellämainituissa säästää rahaa, voin käyttää sitä erilaisiin kokemuksiin. Roadtripit, erinäiset matkat lähikaupunkeihin taikka kauemmas, festarit, ravintolat ja haaveet(hyvänä esimerkkinä benji-hyppy jonka vielä joskus tahdon kokea). Mitä minulla on jäljellä kuluneilta vuosilta? -Paljon hyviä muistoja, upeita kuvia ja nauruntäyteisiä hetkiä. 

 

5. Muistan olla kiitollinen.

Viimeisenä minulle tärkein, kiitollisuus. Yritän muistaa kertoa läheisilleni, miten kiitollinen heistä olen. Kiitän ruoasta, kyydeistä, kahvista, tervetulotoivotuksista, jopa kaupassa saadessani kuitin käteen. Minut on kasvatettu opettaen, ettei mikään tule ilmaiseksi ja kaikesta saamastaan täytyy olla kiitollinen. Tästä olenkin ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni. On pieniä ja suuria asioita ja vaikka ne menevätkin ihan eri kategorioihin välillä, pitäisi niistä muistaa kiittää. Kuiskaappa vaikka kirkkaalle aamuauringolle kiitos näin kesällä siitä, että sen ansiosta saat herätä lämpöiseen aamuun. Edellinen vinkki voimassa muuten kesäaikaan, paitsi juhannuksena. 

 

Yöllisen pohdinnan inspiroimana- Venla

Ladataan...

Istun terassilla riipputuolissa. Hyttynen kiertää minua, linnut visertelevät ja jossain kaukana ääntelee huuhkaja. Spotify soittaa taustalla klassikkokappaleita ja läheisellä, mutta kuitenkin kaukaisella maantiellä joku painaa kaasua. On niin älyttömän rauhallista. Ja vaikka pää onkin koko päivän pyöritellyt jos jonkinmoisia asioita, lepää mieli nyt tyytyväisenä rauhallisen mielentilan saavuttaneena. Tänään ei enää mietitä ja murehdita. Selailin hetki sitten pinterestiä ja etsin erilaisia kuvakulmia ystäväni yo-kuviin, joita huomenna räpsimme heti aamutuimasta sen yhden ainoan oppitunnin jälkeen. Koulun suhteen olenkin ollut jo aikalailla lomalla. Jäljellä on kymmenisen oppituntia ja kaksi koetta. Olen kiitollinen itselleni, että tein koulun suhteen töitä paljon viime syksynä ja nyt alkuvuoden, jotta sain "karata" lomafiiliksiin jo pikkuisen aikaisemmin. Mieli on niin levännyt kesää silmällä pitäen, että kaiken tämän jälkeen olen valmis ihanan kiireisiin kesän työpäiviin ja niiden jälkeisiin jäätelö- ja uintihetkiin. 

Levännyt ja rauhallinen. Noilla kahdella adjektiivilla kuvailisin juuri tätä hetkeä. Sääennustukset näyttävät juuri siltä mitä ne ovat nyt useamman päivän olleetkin, lämmintä ja aurinkoista. Kaikista parhain olo tulee kuitenkin henkisestä hyvinvoinnista. Taas vuosi takaperin en olisi osannut kuvitella itseäni tähän tilanteeseen. Välillä naurahdan ääneen ja sanon itselleni, että "lopeta tuo ajattelu, ei se tässä tilanteessa auta" ja toisinaan katson vakavana peiliin ja käsken itseäni kirjoittamaan fiiliksiä ylös ja miettimään niitä tarkkaan. Vähän ääripäästä toiseen, on se vakava ja pohtiva minä, mutta on myös se heittäytyvä ja vähemmän ajatteleva minä.

Tällä hetkellä sitä saa jotenkin elämästä niin paljon irti. On aikaa olla mukana kaikessa ja nähdä ystäviä, on aikaa käydä töissä ja silti myös toisinaan viettää aikaa itsensä kanssa. Saan valita haluanko treenata salilla vai lähteä lenkille, mutta saan myös skipata treenin ja viettää sen ajan keskustellen ystävän kanssa porkkanakakun makuisen jäätelön äärellä. Saan juoda lempikahvilassani lattea jos haluan, sillä sitä rahanmenoa en koskaan tule kieltämään itseltäni. Elämä on kivaa, hymyilyttää ja vaikka nukkuisin pommiin, on päivillä aina joku hyvä käänne. 

Kaikki ei kuitenkaan ole tuurista kiinni, vaan oma asenne on suuressa roolissa. Jos asennoidun niin, että kaikki on huonoa ja asiat menevät päin mäntyjä, niin oi kyllä ne todellakin menevät. Jos valitan kaikesta, en näe pieniä hyviä asioita. Mutta jos ja kun rakastun ensisilmäyksellä aamun auringonsäteisiin ja läikyttäyessäni kahvia paidalle hyväksyn sen tosiasian että joudun vaihtamaan paidan vaikka olen jo 10min myöhässä ja tankki on tyhjä, silloin otan askeleen kohti parempaa oloa. Välillä kyllä kiukuttelen ja turhaudun juuri edellä mainittujen asioiden ansiosta, mutta en enää läheskään niin usein kuin ennen. 

Toivottavasti tekin koette voivanne hyvin ja saatte inspiraatiota luoda parempaa oloa tämän postauksen myötä. Ota ensimmäinen askel ja anna itsellesi vapaus olla sellainen kuin olet ja elää sun omaa elämää. Silloin kun teet asioita, joita itse haluat, olet onnellisimmillasi. Kukaan meistä ei saisi elää elämäänsä kenellekään muulle, sillä hetki on nyt ja vain sinä tiedät mitä itse tahdot elämältäsi. Jos taas et tiedä, ota selvää ja kokeile. Jos joku tuomitsee, älä kuuntele. Jos joku neuvoo, ota neuvoista hyvät talteen. Jos joku kannustaa ja kehuu, kiitä ja voimaannu. Sinä oot justiin sinä. Sulla on edessäs elämä, jonka voit elää sivustakatsojana tai päähenkilönä. Mä toivon että  uskallat olla sun elämäs päähenkilö ja toivon myös, että katsot tarkkaan ketä valitset tärkeisiin sivurooleihin. Vain itse voit olla paras versio itsestäsi, eikä sitä oikeutta voi kukaan sulta viedä. Halausten kera tsemppiä tähän viikkoon!

Ladataan...

Pages