Lempeä marraskuu
Syksy ja siitä kirjoittaminen inspiroi nyt hirveän paljon
Synkkyys antaa luvan vajota ajatuksissa jonnekin syvemmälle
Mutta kaikkien epätietoisuuden rippeiden seasta löytyy nyt monia selkeitäkin ajatuksia
Ihminenhän pyrkii sinne, missä on hyvä
Minulle hyvä on lämmin, turvallinen ja tarpeeksi omaa tilaa
Siellä saa näkyä elämä, kaikki tunteet ja siellä saa olla oma itsensä
Välillä se on ihminen, välillä paikka.
Ylläni on tietynlainen kuori, sellainen joka näyttää vain tietyt piirteet
On hirveän pelottavaa, että joku joskus uskaltaa kokeilla sen kuoren rikkomista
Että joku esittää kysymyksen siitä miksi ja mistä tämä kuori on tullut
Ja alkaa purkaa sitä, pala palalta
Ja minä alan oppia, että silloin on hyvä tuoda esiin myös ne piilotetut piirteet
Enimmäkseen hyvät, mutta myös ne vaikeammat.
Sitten on paikkoja joissa on helppo hengittää
Ottaa omaa aikaa, nukkua pitkään ja leipoa kaurakeksejä aamupalaksi
Lenkkeillä uusissa maisemissa, etsiä tutut tuotteet aivan uudesta kaupasta
Ajaa tavallista pidempi matka töihin tai töistä kotiin
Kuunnella täysillä Ava Maxia ja miettiä miten tähän päädyttiin
Olla kuitenkin onnellinen siitä miten hyvä on olla
Ja tällä kertaa suuremmatkin negatiivisuudet käännettiin vahvuuksiksi
Sen myötä pohja uudelle on vahvempi ja aavistuksen lempeämpi, vaikken uskonut sen enää lempeämmäksi muuttuvan.
Kuten viimeksi sanoin, asioilla on tapana järjestyä.
-Venla
