25.11.2017. Kiitollisuus on rikkautta
Kello huitelee reilusti yli puolen yön ja tässä minä olen läppärini ääressä sormet valmiina näppäilemään ajatukset sanoiksi. Palasin hetki sitten kotiin koko olemukseni niin täynnä iloa ja kiitollisuutta, että se hautasi jopa väsymykseni johonkin syvälle alleen. Olen hymyillyt koko illan, viettänyt aikaa ihmisten kanssa joista on tullut niin lyhyessä ajassa kuin osa perhettä. Pian he suuntaavat kohti Etelä-Afrikkaa ja jään todellakin kaipaamaan niitä jokapäiväisiä iloisia kasvoja jotka saan kohdata, sitä intohimoa elämää kohtaan jonka voi kuulla jokaisessa sanassa. Se on jotain sellaista, joka inspiroi elämään vielä vähän kovemmin ja nauttimaan ihan joka hetkestä, sellaista kiitollisuutta jota ei saa kuin elämällä täysillä. Vielä jonain päivänä tahdon inspiroida jotakuta yhtä paljon kuin minua inspiroivat nämä ihmiset joiden kanssa iltani vietin.
Tunnen olevani niin rikas, kun ajattelen kaikkea sitä mitä olen elämässäni saanut. En niitä materiaaleja ja kalliita lahjoja, vaan niitä tekoja ja hetkiä joita tälläkin hetkellä hymyillen muistelen. Rikkautta on puhua ihmisille kaikesta mitä mieleen tulee, keskustella ja saada uusia näkökulmia. Rikkautta on myös saada joku hymyilemään niin aidosti, että voi vain tuntea kaiken sen positiivisen energian joka ympärillä vallitsee. Rikkautta on olla minä ja kokea kaikki tämä, samoin kuin olla sinä ja kokea se mitä koet.
Ei se, miltä me näytämme, eikä se, mitä me aikaan saamme, merkitse sen rinnalla mitään , mitä me olemme toinen toisillemme.
Pääni on niin täynnä ajatuksia että en osaa enää edes käsitellä niitä kaikkia. Mietin vain kokoajan kaikkea sitä kiitollisuutta jota tällä hetkellä koen. Yksi suuri syy kiitollisuudelle on perhe. Vanhemmat, jotka suojelevat ja rakastavat tuli vastaan mitä vain. Siskot joiden kanssa välillä riitelemme, mutta joiden kanssa aina sovimme. Se mitä me ollaan yhdessä, perhe joka nauraa, itkee, iloitsee ja elää yhdessä. Perhe joka rakastaa sitä mitä on.
Voi jos jotain voisin antaa kaikille ihmisille, antaisin taidon olla kiitollinen. Antaisin jotain minkä avulla unohtaa pienet turhat jutut jotka painavat mieltä, antaisin kyvyn nähdä kauneutta perhosen lennossa kesäisessä maailmassa ja kyvyn nähdä jotain kaunista niin jokaisessa sadepisarassa kuin auringon säteessäkin. Antaisin voimaa hymyillä silloinkin kun ei tahtoisi, voimaa nousta ylös joka päivä antaen maailmalle mahdollisuus näyttää kaikki kauneutensa ja voimaa olla se joka oikeasti sisimmässään on.
Kiitollisuuden inspiroimana-Venla