Syysillassa

Lämmin syyssää, eihän sellaista ollut kun olin lapsi?

Sillon oli kylmä, tuuli ja satoi kokoajan, oli synkkää ja vaatteet kastui aina ulkona

Nyt paistaa aurinko, on tyyntä ja aivan tajuttoman kaunista, rauhallista

Eilen taivas värjääntyi pinkiksi iltalenkillä

Kuulokkeista kaikui ”And when there’s nothing left, you know I’ll still be around”

Astelin pellonreunaa ja katselin hymyillen edelläni juoksevaa koiraa

Ympärillä vallitsi ja vallitsee edelleen pieni epätietoisuus kaikesta tulevasta

Juoksimme pellon poikki vältellen lampea jonne tiesin uimista rakastavan koirani katoavan

Ja samaan aikaan tunsin itseni niin vapaaksi ja onnelliseksi

Olla nyt hukassa niin kauniissa hetkessä

 

Ja kaikki sanoo aina asioiden järjestyvän juuri oikein päin, minäkin

Nyt uskon siihen.

 

-Rakkaudella, Venla