28.1.2018. Ennakkoluuloista ja -luulottomuudesta

Kuulen aivan liian usein uusiin ihmisiin tutustuessani asioita heistä muiden ihmisten suusta. Yleensä ne asiat eivät ole kaunista kuunneltavaa. Lähes aina ne asiat ovat jotakin näiden ihmisten menneisyyteen liittyvää. Se on se kohta, jossa minä lakkaan kuuntelemasta. Ai että miksi? Siksi, että aivan jokainen ansaitsee mahdollisuuden.

Oon ihan parin viime kuukauden aikana alkanut harjoitella sitä, etten anna mun aivoissa muodostua mielipidettä ihmisistä, joita en tunne. On niin kiva alkaa huomata, että päivä päivältä on helpompi tutustua ihmisiin vailla niitä turhia ennakkoluuloja. Ahdistaa ihan kuunnella miten rumasti jotkut puhuvat minulle ihmisistä joihin en ole ehtinyt tutustua, kirsikkana kakun päälle vielä sanovat kenen kanssa kannattaa olla tekemisissä ja kenen kanssa ei. Hyi me ja meidän mahdottomat mielipiteemme.

Uskon siihen että jokasella on syynsä kaikille tekemisille, joskus asia on niin ettei niistä halua puhua ja se on ihan fine. Ei sun tarvi selittää sun menneisyyttä ensimmäisenä jokaiselle johon tutustut. Antaa ihmisten ensin luoda omat käsitykset, silloin ne osaa ymmärtää myös ne syyt niille menneisyyden haavoille. Ihan henkilökohtaisesti, en edes kaipaa tarinoita kenenkään menneisyydestä tai siitä, millaisia ihmisiä ne on joskus ollut. Kuten viime postauksessa kirjoitin, ihminen voi muuttua puolen vuoden aikana niin paljon ettei edes itse tunnistaisi vanhaa itseään. Tutustutaan mieluummin toisiimme sellaisina ihmisinä kuin nyt juuri olemme.

Mahdollisuuteen liittyen vielä. Ihan kaikki ihmiset tekevät virheitä, mutta kaikkein eniten arvostan niitä ihmisiä, jotka myöntää virheensä ja ottaa niistä opikseen. Erityisesti sellaiset ihmiset on ansainneet mahdollisuutensa. Oon viime aikoina tutustunut paljon uusiin ihmisiin, antanut heistä jokaiselle mahdollisuuden ja yllättynyt siitä miten hienoja ihmisiä maailma on täynnä.

Ollaan toisillemme mukavia!

♥lla: Venla