Syvällistä pohdintaa riippukeinussa
Kuvitelkaa ympyrä ja kuvitelkaa sille reunat. Kuvitelkaa ympyrän sisälle tämä maailma, taikka edes palanen siitä. Kuvitelkaa maailmaan aika jota elätte nyt ja ihmiset joita näette lähellänne. Kuvitelkaa ajalle tapahtumat, jotka teitä koskettavat tällä hetkellä. Sen jälkeen kuvitelkaa tapahtumille tarkoitus, miettikää jokainen vaihtoehto päässänne läpi. Lopulta teillä on mitä? Antakaas kun veikkaan, kenties monta mahdollista selitystä, mutta ei yhtäkään selkeää vastausta. On vain aivoihin pinttyneiden toiveiden ja oletusten luomat vaihtoehdot. Jos tarkastelet niitä, voit huomata miten hyvin ne perustuvat haaveisiisi. Sinulla on tietty visio tarkoituksesta ja ajattelet sen pitävän paikkansa, ja ainakin sinun päässäsi se pitääkin. Toivotko kenties, että selitys kaikkiin tapahtumiin on se, että sinua suojellaan niillä ratkaisuilla? Toivot ehkä, että sinä olet se tarkoitus. Olen aika varma, ettet ole ainoa joka toivoo niin.
Välillä me haluaisimme kovasti, että asiat menisivät kuten me toivomme, kuten me olemme ajatelleet niiden menevän. Elämä kuitenkin tuntuu osaavan vetää maton jalkojen alta hurjaa vauhtia juuri silloin kun koemme asioiden järjestyvän. Ehkä kaikelle on olemassa tarkoitus. Mihin sinä uskot? Uskotko siihen, että asiat menevät kuten niiden on tarkoitettu menevän? Uskotko siihen, että me ihmiset olemme vastuussa siitä, miten kaikki tapahtuu? Vai uskotko, että jokin suurempi voima ohjaa kaikkea sen mukaan, miten itse toimit? -”Karma is a bitch, they say.”
Minä en usko, että sinä olet syy tapahtumien kulkuun. En usko, että vihollisesi on syy tapahtumien kulkuun, enkä usko että tekosi vaikuttavat näihin tapahtumiin. Ehkä lohduttaudun tällä ajatuksella, sillä enhän minä voi tietää todellista vastausta. Tällä kertaa olen vain minä ja monta mahdollista vastausta. Yksi niistä on se, että asioilla on tapana mennä niin kuin niiden kuuluu mennä. Uskon että asiat kääntyvät lopulta meille, tai siis juuri sinulle parhain päin. Toisinaan tekee niin kipeää, että tekisi mieli kaatua lattialle ja huutaa kipu ulos. Toisinaan taas sydän pakahtuu onnesta ja tuntuu kuin tanssisi kukkien keskellä. Välillä kukat muuttuvat ruusuiksi, sitten taas haavoja hyväileviksi ja voimaannuttaviksi kissankelloiksi. Niin elämän varmaankin kuuluu mennä? Välillä se ottaa ja välillä se antaa. Täytyy tuntea kipua osatakseen arvostaa onnellisuutta ja hyvää oloa. Täytyy kohdata vastoinkäymisiä, oppiakseen, etteivät ne ole pysyviä. Täytyy hymyillä, ja välillä itkeä. Tasapaino, se pitää kaiken kasassa.
Niin kauan kuin uskot itseesi, päätöksiisi, lupauksiisi, sanoihisi ja tekoihisi, niin kauan sinä pysyt vahvana. Jos annat jonkin saada sinut epäilemään edellämainittuja asioita, älä anna sen voittaa. Ota kuitenkin vastaan neuvot, jotka sinä hyväksyt ja koet tarpeellisiksi. Muista aina, että kaikista vastoinkäymisistä, syvistä huokauksista, petoksista ja kyyneleistä huolimattakin asiat ovat kääntymässä parhain päin.
Ole rohkea tälläkin viikolla, -V