Haavoittunut

Tänään rintaa puristaa, enkä saa henkeä

Tänään ei irtoa tuttua hymyä, sitä aidointa

mutta tiedän että huomenna minulla on taas voimia

huomenna jaksan taas hymyillä sinulle

 

Tänään minä olen pieni, ja maailma on suuri

Tänään on raskas olo, kuin olisin kivestä tehty

mutta tiedän että huomenna olen taas kevyt

huomenna taakkaa ei enää ole

 

Tänään tarvitsen tilaa, paljon omaa rauhaa

Tänään minun täytyy olla hieman uupunut , korjata itseäni

mutta tiedän että huomenna olen taas ehjäksi ommeltu

huomenna haavani eivät enää vuoda

 

Kaikesta huolimatta tänäänkin minä rakastan, arpisella sydämelläni

Tänäänkin tahdon olla täällä myös sinua varten, hengittää samaan tahtiin

ja tiedän, että sinun läsnäolosi liimaa sirpaleeni paikoilleen,

niin että aivan hetken kuluttua kaikki on paremmin kuin ennen romahdusta.

-Venla