13.11.2017. Just one day or day one?
Tänään torkutin aamulla herätyksiäni vaikka miten pitkään, kunnes viimein pääsin meikkipöytäni ääreen. Lähdin ajamaan kouluun kera kahvimukillisen ja ovesta ulos astuessani päätin että tänään on hyvä päivä. Tai en oikeastaan päättänyt, tuntui vain siltä ja totesin että tänään en anna minkään viedä sitä hymyä kasvoiltani. Vannon että kahvikin maistui paremmalta, ensimmäistä kertaa ikinä se oli oikeasti hyvää. Johtuneeko se sitten mukista, mielialasta vai siitä että vanhemmistani jompi kumpi oli sattunut keittämään sen erityisen hyvin, sitä en tiedä. Tai ehkä se ei maistunutkaan yhtään erilaiselta, vaan olen oppinut kaipaamaan aamukahvini jokaiseen aamuun, joka sai sen tänäänkin maistumaan. Okei kahvi sikseen, tykkään vain puhua siitä.
Tänään kuitenkin törmäsin tuohon otsikon lauseeseen ja se kolahti muhun aika kovaa. Ei oo käynyt mielessäkään ainakaan viimeaikoina että me tehdään tuo päätös joka päivä. Veikkaisin että usein päädymme vaihtoehdoista ensimmäiseen. Mutta miksi emme joskus antaisi uusia mahdollisuuksia ja katselisi elämää eri näkökulmista, kääntäisi uutta lukua elämässämme? Se päivä voi olla tänään, tai se voi olla vuoden päästä. Pointti on että joskus meidän vain on käännettävä sivua päästäksemme eteenpäin. Kyllästyttäisi lukea kirjasta samaa aukeamaa kerta toisensa jälkeen ja juuttua siihen, eikö vain?
Elämästä pitää nauttia, mistä kukin sitten pitääkään on se jokaisen oma asia. Tein viikonlopun aikana pitkää päivää töissä kiireen vuoksi, silti vielä sunnuntaina ensimmäisen asiakkaan kanssa jutellessani hymyilin aidosti ja hoin päässäni että tästä mä oikeesti tykkään, tästä mä saan voimaa. Vaikka moni ihmettelee sitä miten jaksan opiskelun ohella tehdä vielä töitä ja päivät venyvät pitkiksi, on syy se että nautin työnteosta. Se on osa mun elämää ja se tekee mut onnelliseksi, eikä se silloin edes tunnu raskaalta. Jopa opiskelu on kivaa kun opiskelee sitä mistä itse pitää ja mikä kiinnostaa. Huomaan itse ainakin rämpiväni pakolliset kurssit juuri ja juuri läpi, sillä opiskelu on raskasta kun aihe ei kiinnosta. Onneksi yhtälöä tasapainottaa mukavat oppiaineet.
Älkääkä turhaan miettikö sitä mitä muut sanovat teidän mennessänne eteenpäin, ehkä jätätkin inhottavat ihmiset vanhaan lukuun ja löydät elämääsi uusia, sinut hymyilemään saavia ihmisiä uudelta aukeamalta. Emme voi miellyttää kaikkia, miksi emme siis keskittyisi siihen että meillä on hyvä olla, jolloin omalla mielialallamme voimme vaikuttaa myös läheistemme mielialaan. Tai vaikka kaupassa ollessamme hymyilemällä tuntemattomalle saatamme saada hänet kääntämään sivua ja hymyilemään. Who knows, hymyillään edes tänään.
Ihanaa ja voimaannuttavaa maanantaita!