Minä en runoile kuin kerran vuodessa

…mutta tähän runoon voisin sisällyttää koko kuluneen vuoden tunnemaailman. 

 

Auringonsäteet häikäisee, ennalta-arvaamattomasti ne tulvivat huoneeseen sälekaihdinten pienistä väleistä

Raotan hieman silmiäni tuntiessani auringon lämmön, näen kirkkaiden juovien piirtyvän seinää vasten

Ajatuksissani olet tässä vieressäni ja hymyilen, tunnen miten laitat kätesi ympärilleni ja halaat hellästi

Haaveiltuani aikani katson puhelimeni uudet viestit ja ilahdun nähdessäni siellä sinun nimesi

Hymy nousee kasvoille ja tulee turvallinen olo

Tekee mieli heti vastata vain ilmoittaakseni että olen hereillä

Jään vielä hetkeksi sänkyyn ja heittäydyn selälleni

Katselen kattoa, minä pieni ihminen suuressa maailmassa

Kuinka juuri tässä hetkessä tänä aamuna on näin hyvä olla?