Olen pienesti jouluihminen, tai ehkä sittenkin aika suuresti. Jo kauan aikaa sitten täytin huoneeni jouluvaloilla, kynttilöillä ja kaikella muulla jouluisella sisustuksella. Miten ihana onkaan opiskellessaan sytyttää kynttilöitä ympärille, juoda lämmintä glögiä ja kuunnella joulukappaleita! Olen myös katsonut enemmän kuin tarpeeksi jouluelokuvia kuluneen viikon aikana. Ne saivatkin minut pohtimaan joulun taikaa ja sen olemassaoloa. Voiko sitä edes olla vai onko kaikki aina vain sattuman kauppaa? Ainakin minä tahtoisin uskoa että joulun taikaa olisi olemassa. Jotenkin aina jouluna kaikki tuntuu olevan hyvin. Vaikka olisi takana ihan hullu vuosi tai koulu stressaisi ja arvosanat ahdistaisivat, niin aina jotenkin joulukuun alkaessa asiat järjestyvät. Jostain vapautuu vielä yksi sylillinen motivaatiota, energiaa ja rakkautta.

Johtuuko se sitten taiasta vai omasta asenteesta, ehkä molemmista. Tai ehkä se vain kuuluu jouluun, kertokaa te. Joka tapauksessa, joulu on ihanaa aikaa. Voisin kierrellä monia päiviä kauppoja ja ihastella kaikkia joulukoristeita ja jouluisia vaatteita. Voisin istuskella kahvilassa pienen ikuisuuden juoden jouluisia juomia ja keskustellen jonkun kanssa kaikesta mitä mieleen tulee, välillä vain pysähtyen nauttimaan joulun rauhallisesta kiireestä.

Joulu on mielestäni yksi vuoden kohokohdista, ellei jopa parasta aikaa. Se on juuri sitä aikaa, kun on lupa suuren uurastuksen jälkeen levätä hetki ja kerätä voimia synkkien päivien varalle. Joulu on ainakin mulle se aika vuodesta, jolloin oikeasti saa ja on pakkokin edes muutama päivä vain olla ja nauttia rauhasta. Muilla lomilla viiletän kuin tuulispää joka päivä paikasta toiseen, mutta joululomalla yritän välttää sitä. Odotan välipäivien työvuoroja, kun saan myydä taivaallisen makuista joulujuomaa levänneille ja hymyileville ihmisille. Kuten myös sitä miten saamme työkavereiden kanssa levätä lapissa pitkästä aikaa kaikki samassa paikassa, elää hetken unelmaa lumen ja pakkasen keskellä.

Sitä ennen kuitenkin täytyy jaksaa nähdä vielä paljon vaivaa koulujuttujen eteen ja selvitä kuudesta kokeesta. Juuri tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä että niistä selviää kun vaan yrittää parhaansa. Kahden viikon kuluttua loppusuora häämöttää jo ja siellä odottaa lepo ja aika läheisten kanssa. Muistakaa kiireenkin keskellä ottaa välillä hetki asioille joista tulee hyvä mieli, oli se sitten ruuanlaitto, lempimusiikin kuuntelu tai kirjoittaminen. Se on ihan ansaittua. Ihanaa joulunodotusta!

Joulun taian vallassa- Venla

Kello huitelee reilusti yli puolen yön ja tässä minä olen läppärini ääressä sormet valmiina näppäilemään ajatukset sanoiksi. Palasin hetki sitten kotiin koko olemukseni niin täynnä iloa ja kiitollisuutta, että se hautasi jopa väsymykseni johonkin syvälle alleen. Olen hymyillyt koko illan, viettänyt aikaa ihmisten kanssa joista on tullut niin lyhyessä ajassa kuin osa perhettä. Pian he suuntaavat kohti Etelä-Afrikkaa ja jään todellakin kaipaamaan niitä jokapäiväisiä iloisia kasvoja jotka saan kohdata, sitä intohimoa elämää kohtaan jonka voi kuulla jokaisessa sanassa. Se on jotain sellaista, joka inspiroi elämään vielä vähän kovemmin ja nauttimaan ihan joka hetkestä, sellaista kiitollisuutta jota ei saa kuin elämällä täysillä. Vielä jonain päivänä tahdon inspiroida jotakuta yhtä paljon kuin minua inspiroivat nämä ihmiset joiden kanssa iltani vietin.

Tunnen olevani niin rikas, kun ajattelen kaikkea sitä mitä olen elämässäni saanut. En niitä materiaaleja ja kalliita lahjoja, vaan niitä tekoja ja hetkiä joita tälläkin hetkellä hymyillen muistelen. Rikkautta on puhua ihmisille kaikesta mitä mieleen tulee, keskustella ja saada uusia näkökulmia. Rikkautta on myös saada joku hymyilemään niin aidosti, että voi vain tuntea kaiken sen positiivisen energian joka ympärillä vallitsee. Rikkautta on olla minä ja kokea kaikki tämä, samoin kuin olla sinä ja kokea se mitä koet.

Ei se, miltä me näytämme, eikä se, mitä me aikaan saamme, merkitse sen rinnalla mitään , mitä me olemme toinen toisillemme.

Pääni on niin täynnä ajatuksia että en osaa enää edes käsitellä niitä kaikkia. Mietin vain kokoajan kaikkea sitä kiitollisuutta jota tällä hetkellä koen. Yksi suuri syy kiitollisuudelle on perhe. Vanhemmat, jotka suojelevat ja rakastavat tuli vastaan mitä vain. Siskot joiden kanssa välillä riitelemme, mutta joiden kanssa aina sovimme. Se mitä me ollaan yhdessä, perhe joka nauraa, itkee, iloitsee ja elää yhdessä. Perhe joka rakastaa sitä mitä on.

Voi jos jotain voisin antaa kaikille ihmisille, antaisin taidon olla kiitollinen. Antaisin jotain minkä avulla unohtaa pienet turhat jutut jotka painavat mieltä, antaisin kyvyn nähdä kauneutta perhosen lennossa kesäisessä maailmassa ja kyvyn nähdä jotain kaunista niin jokaisessa sadepisarassa kuin auringon säteessäkin. Antaisin voimaa hymyillä silloinkin kun ei tahtoisi, voimaa nousta ylös joka päivä antaen maailmalle mahdollisuus näyttää kaikki kauneutensa ja voimaa olla se joka oikeasti sisimmässään on.

Kiitollisuuden inspiroimana-Venla