Hyvän olon aika

Istun terassilla riipputuolissa. Hyttynen kiertää minua, linnut visertelevät ja jossain kaukana ääntelee huuhkaja. Spotify soittaa taustalla klassikkokappaleita ja läheisellä, mutta kuitenkin kaukaisella maantiellä joku painaa kaasua. On niin älyttömän rauhallista. Ja vaikka pää onkin koko päivän pyöritellyt jos jonkinmoisia asioita, lepää mieli nyt tyytyväisenä rauhallisen mielentilan saavuttaneena. Tänään ei enää mietitä ja murehdita. Selailin hetki sitten pinterestiä ja etsin erilaisia kuvakulmia ystäväni yo-kuviin, joita huomenna räpsimme heti aamutuimasta sen yhden ainoan oppitunnin jälkeen. Koulun suhteen olenkin ollut jo aikalailla lomalla. Jäljellä on kymmenisen oppituntia ja kaksi koetta. Olen kiitollinen itselleni, että tein koulun suhteen töitä paljon viime syksynä ja nyt alkuvuoden, jotta sain ”karata” lomafiiliksiin jo pikkuisen aikaisemmin. Mieli on niin levännyt kesää silmällä pitäen, että kaiken tämän jälkeen olen valmis ihanan kiireisiin kesän työpäiviin ja niiden jälkeisiin jäätelö- ja uintihetkiin. 

hh+mwsNtTFWZnI+nvHaRiw.jpg

Levännyt ja rauhallinen. Noilla kahdella adjektiivilla kuvailisin juuri tätä hetkeä. Sääennustukset näyttävät juuri siltä mitä ne ovat nyt useamman päivän olleetkin, lämmintä ja aurinkoista. Kaikista parhain olo tulee kuitenkin henkisestä hyvinvoinnista. Taas vuosi takaperin en olisi osannut kuvitella itseäni tähän tilanteeseen. Välillä naurahdan ääneen ja sanon itselleni, että ”lopeta tuo ajattelu, ei se tässä tilanteessa auta” ja toisinaan katson vakavana peiliin ja käsken itseäni kirjoittamaan fiiliksiä ylös ja miettimään niitä tarkkaan. Vähän ääripäästä toiseen, on se vakava ja pohtiva minä, mutta on myös se heittäytyvä ja vähemmän ajatteleva minä.

Tällä hetkellä sitä saa jotenkin elämästä niin paljon irti. On aikaa olla mukana kaikessa ja nähdä ystäviä, on aikaa käydä töissä ja silti myös toisinaan viettää aikaa itsensä kanssa. Saan valita haluanko treenata salilla vai lähteä lenkille, mutta saan myös skipata treenin ja viettää sen ajan keskustellen ystävän kanssa porkkanakakun makuisen jäätelön äärellä. Saan juoda lempikahvilassani lattea jos haluan, sillä sitä rahanmenoa en koskaan tule kieltämään itseltäni. Elämä on kivaa, hymyilyttää ja vaikka nukkuisin pommiin, on päivillä aina joku hyvä käänne. 

gGlcsvZqTEmkNai5wFpmiw.jpg

Kaikki ei kuitenkaan ole tuurista kiinni, vaan oma asenne on suuressa roolissa. Jos asennoidun niin, että kaikki on huonoa ja asiat menevät päin mäntyjä, niin oi kyllä ne todellakin menevät. Jos valitan kaikesta, en näe pieniä hyviä asioita. Mutta jos ja kun rakastun ensisilmäyksellä aamun auringonsäteisiin ja läikyttäyessäni kahvia paidalle hyväksyn sen tosiasian että joudun vaihtamaan paidan vaikka olen jo 10min myöhässä ja tankki on tyhjä, silloin otan askeleen kohti parempaa oloa. Välillä kyllä kiukuttelen ja turhaudun juuri edellä mainittujen asioiden ansiosta, mutta en enää läheskään niin usein kuin ennen. 

fullsizeoutput_1743.jpeg

Toivottavasti tekin koette voivanne hyvin ja saatte inspiraatiota luoda parempaa oloa tämän postauksen myötä. Ota ensimmäinen askel ja anna itsellesi vapaus olla sellainen kuin olet ja elää sun omaa elämää. Silloin kun teet asioita, joita itse haluat, olet onnellisimmillasi. Kukaan meistä ei saisi elää elämäänsä kenellekään muulle, sillä hetki on nyt ja vain sinä tiedät mitä itse tahdot elämältäsi. Jos taas et tiedä, ota selvää ja kokeile. Jos joku tuomitsee, älä kuuntele. Jos joku neuvoo, ota neuvoista hyvät talteen. Jos joku kannustaa ja kehuu, kiitä ja voimaannu. Sinä oot justiin sinä. Sulla on edessäs elämä, jonka voit elää sivustakatsojana tai päähenkilönä. Mä toivon että sä uskallat olla sun elämäs päähenkilö ja toivon myös, että katsot tarkkaan ketä valitset tärkeisiin sivurooleihin. Vain itse voit olla paras versio itsestäsi, eikä sitä oikeutta voi kukaan sulta viedä. Halausten kera tsemppiä tähän viikkoon!

Suhteet Oma elämä Mieli

Äidin sanoja- Kirje tyttärestä, joka teki minusta äidin

11.4.2001 kello 14.53 syntyi pieni kaunis tyttö, esikoiseni joka teki minusta äidin. Suuria tunteita laidasta laitaan; iloa, rakkautta, pelkoa, epävarmuutta ja herkkyyttä. Molemmat toisiaan opettaen joka päivä kasvettiin, välillä nauraen, välillä itkien.

“Missähän sut tehtiin?

Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

 

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

 

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan.”

fullsizeoutput_168f.jpeg

 

Pieni kiharapäinen tyttöni oli hyvin tomera ja päättäväinen jo lapsuuden leikeissä. Saattoi hän olla myös hiukan dramaattinen pikku haavereissa; tikku varpaassa vaati vähintään kaksi ihmistä paikalle. Toisen pitämään kiinni ja toisen poistamaan tikkua. Luonnetta on kyllä löytynyt, ja sisukkuutta. En tiedä kumpi välillä oli lujemmalla, kiharapäinen tyttö vai pieni, musta shettisponi. Ainakin yhtä jääräpäitä molemmat jos sille päälle sattuivat.

Paljon on vuosien varrelle mahtunut iloa ja surua. Yhteistä tekemistä ja retkiä, luopumista ja tuskaa ja kaikki ne tunteet on opettaneet ja yhdistäneet meitä. Paljon on vuosista muistoja valokuvina ja kiharapäisen tytön valmistamia äitienpäivälahjoja sekä kortteja.

Olen hänelle sattuneen onnettomuuden takia joutunut kasvokkain sen tosiasian kanssa, että lapset ovat vain lainassa meillä vanhemmilla. Vaikka enkeleitä silloin matkassa olikin, mielessä ehti käydä läpi monenlaisia vaihtoehtoja siitä miten elämä voi hetkessä muuttua. Ikävä kyllä sitä ei koskaan pysty unohtamaan, mutta yritän joka päivä työntää ajatuksen jonnekin syvälle kaapin nurkkaan.

“Minne meet,

vaikka kuinka vuodet sua kohtelee,
vaikka pettyisitkin rakkauteen,
vaikka viima vielä käy sydämeen,
Olet ihme minne ikinä meet.”

 

fullsizeoutput_168e.jpeg

Tänään tuo kiharapäinen tyttö täyttää jo seitsemäntoista. Hänestä on tullut hyvin kaunis, määrätietoinen, ahkera, kohtelias ja tunnollinen nuori nainen. Välillä se paiskoo ovia ja päästää sammakoita suustaan, mutta muistaa aina jälkeenpäin pyytää anteeksi käytöstään. Toisinaan yllättää pienillä asioilla; tuo töistä tullessaan jotain hyvää mistä tietää äidin pitävän tai on laittanut ruoan valmiiksi kun tulen töistä. Olen kiitollinen ja ylpeä, että hän arvostaa itseään ja elämää. Toivon, että mitä ikinä hän elämässään tekeekään, tekee sen omasta tahdostaan, sydämellään ja elämää kunnioittaen.  

Olen aina ollut huono kehumaan ja kiittämään, mutta rakastanut olen ja huolehtinut välillä liiankin kanssa. Uskon, että olen kuitenkin jotain osannut oikeinkin tehdä ja opettaa hyviä asioita. Toivon, että kiharapäinen tyttö pysyy aina omana vahvana itsenään, uskoo itseensä ja tavoittelee unelmiaan.

Ja vaikka hän ei aina jaksaisikaan olla vahva ja kompastelee elämän poluilla, minä olen tukena ja lohdutan parhaani mukaan sillä rakastan häntä valtavan paljon.

 

Sain idean erikoispostaukseen ja tässä postaus äitini kirjoittamana. Tytär on sanaton ja hädintuskin näkee lukea kyynelten takaa jo ensimmäisen lauseen jälkeen. Kuten todettu, perhe on kaikki kaikessa. <3

Suhteet Ystävät ja perhe Vanhemmuus