”Noniin. Tässä sitä ollaan. En tätä päivää uskonut näkeväni… että pidän laihdutusblogia. Joopa joo. No, ei tämä ole laihdutusblogi oikeastaan. Tämä on blogi, joka kertoo minun muutoksestani parempaan.

Alkusysäyksen tälle antoi se, kun törmäsin blogi toisensa jälkeen normaalipainoisiin (ellei jopa laihoihin) tyttöihin, jotka pohtivat lihavuuttaan ja 400kcal päivätavoitteitaan. Tämä on teille, tytöt. Nyt puhuu oikeasti lihava tyttö, sellainen, jonka nähdessänne saatatte tuntea olonne jopa ihan hyväksi ja hoikaksi, hitto soikoon. Älkää pelätkö, en minäkään tunne oloani mukavaksi tämän läskikerroksen alla, teidän tuomitsevien katseittenne alla. Siksipä tämä blogi onkin, että voin kaivautua ulos täältä vielä jonain päivänä. Sydämessäni olen yhä se hoikka tyttö, joka olin joskus.

En halua kritisoida niitä, joilla syömishäiriö on, vaan niitä, jotka oikeasti kuvittelevat laihtuvansa ihmedieteillä. Olen itsekin kärsimätön ihminen, mutta sen verran sentään tajuan, että näiden asioiden kanssa ei sovi kiirehtiä tai muuten käy entistä huonommin. Syömishäiriöksi voidaan tavallaan kutsua sitäkin, mikä minut tähän johti. En yksinkertaisesti enää välittänyt. Olin masentunut, yksinäinen ja holtiton. Vihasin itseäni mitä suuremmaksi kasvoin, mutta en vain yksinkertaisesti välittänyt itsestäni tarpeeksi tehdäkseni asialle jotain.

Mutta nyt välitän. Haluan jakaa teidän kanssanne hieman elämääni, tätä muutosta, joka vie ajatuksistani suuren osan. Olen sairaalloisen ylipainoinen, mutta se tulee muuttumaan. En kuitenkaan aio sortua itseni näännyttämiseen, koska ymmärrän sen johtavan vain suurempiin ylilyönteihin – ja sillä tavalla kadonneet kilot eivät sitä paitsi ole pysyviä, ne tulevat kyllä takaisin, moninkertaisina. Tämä blogi kertoo kokonaisvaltaisesta elämän muutoksesta, terveellisimmistä elämäntavoista. Toivon, että jaksatte kannustaa minua tässä muutoksessani, sillä tsemppaamista totisesti kaipaan.”

Lisää blogissani: http://thelessyouhavetocarry.blogspot.com/

Että semmosta!