the more you give, the less you have to carry

”Noniin. Tässä sitä ollaan. En tätä päivää uskonut näkeväni… että pidän laihdutusblogia. Joopa joo. No, ei tämä ole laihdutusblogi oikeastaan. Tämä on blogi, joka kertoo minun muutoksestani parempaan.

Alkusysäyksen tälle antoi se, kun törmäsin blogi toisensa jälkeen normaalipainoisiin (ellei jopa laihoihin) tyttöihin, jotka pohtivat lihavuuttaan ja 400kcal päivätavoitteitaan. Tämä on teille, tytöt. Nyt puhuu oikeasti lihava tyttö, sellainen, jonka nähdessänne saatatte tuntea olonne jopa ihan hyväksi ja hoikaksi, hitto soikoon. Älkää pelätkö, en minäkään tunne oloani mukavaksi tämän läskikerroksen alla, teidän tuomitsevien katseittenne alla. Siksipä tämä blogi onkin, että voin kaivautua ulos täältä vielä jonain päivänä. Sydämessäni olen yhä se hoikka tyttö, joka olin joskus.

En halua kritisoida niitä, joilla syömishäiriö on, vaan niitä, jotka oikeasti kuvittelevat laihtuvansa ihmedieteillä. Olen itsekin kärsimätön ihminen, mutta sen verran sentään tajuan, että näiden asioiden kanssa ei sovi kiirehtiä tai muuten käy entistä huonommin. Syömishäiriöksi voidaan tavallaan kutsua sitäkin, mikä minut tähän johti. En yksinkertaisesti enää välittänyt. Olin masentunut, yksinäinen ja holtiton. Vihasin itseäni mitä suuremmaksi kasvoin, mutta en vain yksinkertaisesti välittänyt itsestäni tarpeeksi tehdäkseni asialle jotain.

Mutta nyt välitän. Haluan jakaa teidän kanssanne hieman elämääni, tätä muutosta, joka vie ajatuksistani suuren osan. Olen sairaalloisen ylipainoinen, mutta se tulee muuttumaan. En kuitenkaan aio sortua itseni näännyttämiseen, koska ymmärrän sen johtavan vain suurempiin ylilyönteihin – ja sillä tavalla kadonneet kilot eivät sitä paitsi ole pysyviä, ne tulevat kyllä takaisin, moninkertaisina. Tämä blogi kertoo kokonaisvaltaisesta elämän muutoksesta, terveellisimmistä elämäntavoista. Toivon, että jaksatte kannustaa minua tässä muutoksessani, sillä tsemppaamista totisesti kaipaan.”

Lisää blogissani: http://thelessyouhavetocarry.blogspot.com/

Että semmosta!

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys

behind my eyes I’m hiding

Oon jo usein todennut, etten yksinkertaisesti osaa pitää blogia tai mitään muutakaan palstaa säännöllisesti, ellen saa tilittää sinne kaikista henkilökohtaisimpia juttuja. Siksipä livejournalissa on ollut jo ties kuinka monta vuotta päiväkirja (ja friends only, tietysti, niin huomionhakuinen en sentään ole) ja pisin kirjoitustauko on ollut ehkä kolmisen viikkoa, jos sitäkään. Mutta nää tämmöiset palstat jää jotenkin ihan täysin sen varjoon, kuten nytkin voimme todeta. Edellisestä kerrasta on… Kuukausi.

 

Ja kuten edelliselläkin kerralla, parempi puoliskoni on iltavuorossa. Mua väsyttää ihan tajuttomasti, mutta ruoka on uunissa sitä yhtä pälliä varten enkä voi mennä nukkumaan ennenkuin se saapuu. Ja tästä syntyy mukava kierre, kun joudun kuitenkin heräämään jo kuudelta enkä saa nukuttua kuin muutaman hassun tunnin. Samankaltainen kierre syntyy toisen aamuvuoroviikkoina kun toinen herää jo neljältä, tai viideltä torkutettuaan ensin tunnin enkä tietystikään saa enää sen jälkeen unta. Enkä tietenkään osaa mennä ajoissa nukkumaan koskaan. Siinäpä sitten kituutellaan päivät läpi väsyneinä. Joo. Haudassa ehtii nukkua.

         Menipä varsin tilittämiseksi tämäkin.

 

Ei minulla mitään järkevää asiaa ole. Edellisellä kerralla mainitsemani opinnäytetyön teko on nyt ohi ja tuotokset komeilevat edessäni. Valmistin Olohuoneen Sisustuksen, eli sohvapöydän ja televisiotason. Oon niin onnellinen ja ylpeä itsestäni. Vaikka oppariksi kokonaisuus oli ehkä turhankin simppeli, niin oon silti tyytyväinen.  Nähkää itse:

sohvapoyta.jpg

tvtaso.jpg

Ja kyllä, televisiotaso on saanut vaikutteita Ikean Lack-sarjan vastaavasta. Hieman mittoja ja pieniä yksityiskohtia muuttamalla saatiin meidän kotiin sopiva televisiotaso. Paljon kestävämpi (ja saatanasti painavampi) kuin mikään Ikean kennolevyhöskä. Toisaalta, kaikki kunnia vaan Ikealle, siinä on liike joka osaa pitää hinta-laatu-suhteen kohdillaan.

       Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin tuohon sohvapöytään. Se onnistui erinomaisesti, paljon paremmin kuin odotin. Se näyttää paremmalta ihan tässä silmien alla kuin tuossa kuvassa. Hinta-arvio näille tuli yhteensä noin 700 euroa, televisiotasolle 300e ja sohvapöydälle 400 euroa. Jos näitä kuitenkin alkaisi tuottamaan enemmän, hinta tippuisi luultavasti 50-100 euroa molemmista. Tilauksia saa laittaa tulemaan…

        Aiheesta toiseen. Teinpä tänään muuten aivan hiton hyvää omenapiirakkaa! Kokeilin uutta reseptiä ja vaikka taikina ei uunissa kohonnut ihan niin hyvin kuin olin toivonut, niin se maku silti ylitti kaikki odotukset. Aah!  Ajattelin viedä piirakan huomenna koulumme kahvioon myyntiin ja rikastua sillä! Muahhaa. I’m gonna be rich.

 

Jopas on hehkutusta kerrakseen, kyllä, olenpa minä mainio. Oikeasti olo on ehkä hieman alakuloinen ja kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Tämä kuva kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa, etenkin kun kuvassakin esiintyvä Leelo-kissani makaa oikean käteni päällä enkä pysty edes kirjoittamaan kunnolla. Oh well.

 

leelo.jpg

Suhteet Oma elämä DIY Opiskelu