Lähdön tunnelmaa… taas

Äiti kysyi vähän aikaa sitten mitä haluaisin tehdä viimeisenä viikonloppunani Suomessa ja tuli vitsailtua että nämä kaikenlaiset vikat kerrat alkaa kyllä pikkuhiljaa menettämään merkitystään kun olen joka toinen viikko jonnekin lähdössä. Noh, taas yksi vika viikonloppu Helsingissä on melkein takana, eikä musta tunnu kyllä mitenkään ihmeelliseltä. En ole näiden parin viikon aikana ottanut yhteyttä muihin kuin yhteen kaveriin jota ehdin tänään näkemään puolen tunnin ajan. Muuten olen maannut kotona katsomassa leffoja ja sarjoja. Päätin myös tehdä pakkausta helpottamaan listan johon kirjasin vain ne vaatteet ja muut tavarat joita oikeasti uskon käyttäväni Torinossa jotta matkalaukku pääsisi kerrankin koneeseen ilman ylipainoa. Turhaa varmaan mainita että listaan päätyivät tasan kaikki samat tavarat joita kuljetin mukanani Pariisiinkin. Heh. Liikaa kivoja vaatteita joista ei voi luopua, päin vastoin olen shoppaillut vielä lisää tässä viime viikkojen aikana… Tällä kertaa en kyllä vaivaudu kantamaan mukanani mitään muuta kodin pikku irtaimistoa kuin pari muumimukia. Viimeksi laukussa painoivat Arabian lautaset, aivan turhaan… 

Viime hetkeni Helsingissä ovat nykyään melko rutiininomaiset, yleensä käyn moikkaamassa mummoa ja katselen viimeisellä metromatkalla Kulosaaren sillalta kaupungin siluettia ja kuuntelen Death Cabin Movie Script Endingiä. Viimeisen illan löhöilen kotona sohvalla omalla paikallani ja mässytän ruokaa. Heikommanpuoleinen läppärini puhkuu ja puhisee kun yritän ladata ulkoiselle kovalevylle mahdollisimman paljon leffoja siltä varalta että joudun tulevaisuudessa elelemään huonon nettiyhteyden kanssa (trust me, tähän on hyvä varautua kun on Italiaan muuttamassa). 

Ylihuomenna tähän aikaan olenkin jo Frankfurtissa odottamassa jatkolentoa. Ensimmäinen ilta Torinossa aiotaan hengata ihan kahdestaan poikkiksen kanssa. Keskiviikkona ohjelmassa on UEFA Cupin matsi Juventus-stadionilla ja torstaina viimeinen illallinen vanhempieni kanssa entisen kotikadun vakipaikassamme. Sitten meitsi onkin vapaa 🙂 Kurssit aloitan vasta maanantaina eli ehdin toivottavasti viikonloppuna vierailla muutamassa asunnossa. 

Tällaista kivaa edessä siis. Jännittää vähän mutta tällä kertaa hyvällä tapaa, odotan nimittäin erittäin innolla uutta elämää Torinossa ilman vanhempia. Uskon että kaupungista tulee paljastumaan ihan uusia ja mahtavia puolia kun viimein pääsen vähän omilleni. Odotan että pääsen ostamaan torilta hedelmiä ja vihanneksia ja kokkaamaan oikeaa italialaista ruokaa. Yliopistoonkin haikailen jo, sillä tällaisen nörtin ei ole hyvä viettää liian paljoa aikaa poissa koulun penkiltä. Tavoitteena olisi selvittää etenkin Italian perustuslaki-kurssilla, kuinka ihmeessä sen Silvion onnistuu kerta toisensa jälkeen palata takaisin politiikkaan?! Italiaksi opiskeleminen jännittää vähän, mutta jos se onnistui ranskaksi niin eiköhän se onnistu italiaksikin. 

Jooh, siinä taas vähän tajunnanvirtaa. Nyt ruokaa nassuun ja telkkaria katsomaan. Ciao 🙂

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *